19.4.2015

Feel Alright

Työpöydän pössisposse.

On ollut pitkästä aikaa hyvä pössis, kuten sanonta kuuluu. Bratzien maalaaminen (pari uutta nukkea instassa ja facessa) ja kuppien tussaaminen on tuntunut mahtavalta kädettömän talven jälkeen.  Kun kirjoittaminenkin on välillä ollut lähes mahdotonta niin tällaista flowta osaa kyllä arvostaa! Mikään ei sitäpaitsi poista stressiä paremmin kuin tekeminen ilman suurta ajatustyötä. 

Pössis ei ole ainakaan kärsinyt siitä, että tänään on ollut meidän pihassa ensimmäinen ihan oikee kevätkevätpäivä.  Trampoliini on kasassa, ensimmäiset voltit heitetty ja vähän  jotain haravointia kokeiltu.  (Siihen hommaan ei kyllä löytynyt flowta eikä pössistä ja  kädet kipeytyi ikävästi. Täytyy keksiä joku toinen keino saada piha puhtaaksi).

Päivän - tai ehkä koko kevään - paras pössis -palkinto menee sille vaalivirkailijalle, joka ilahtuneena ilmoitti että nuorisokin tulee! kun minä kävelin kohti.  Teki mieli tuulettaa, mutta tyydyin hymyilemään leveästi.  Kyllähän se totuus henkkareita näyttäessä sitten taas paljastui, mutta siitä huolimatta askel oli aika kevyt kun kävelin kotiin.




16.4.2015

Posliinitusseilua

Frankie say relax

Tämä on joku virallinen askarteluviikko vissiin.  Tai Tiina välttelee siivoamista -viikko.  Ostin posliinitussin, koska huomasin niitä kätevästi käden ulottuvilla Kärkkäisen hyllypäädyssä.  Sitten ostin tuosta omasta S-marketista valkoisen kulhon ja illalla aloin piirtelemään.   

Aihetta en sen kummemmin miettinyt.  Päätin, että tuherran mitä tulee ja otan koko puuhan aivolevon kannalta. Toimiva suunnitelma jo senkin takia, että mikäli tussaus vaikka kuluu pois eka pesussa niin ei  sitten liikaa harmita kun ei ole tuntikausia ähertänyt kupin kimpussa.  

Puuha oli taas tosi kivaa niin kuin tämmöiset puuhat tapaa olla, ja kulhosta tuli varsin hauska.  Pikkasen kritiikkiä kyllä tulee tussin jäljestä, se on tuommoinen vähän läpikuultava ja epätasainen, mutta toisaalta se ei niin haittaa tämän tyylisessä toteutuksessa. 

Pikkasen lisää kritiikkiä tulee siitä, että tussi kuivahti niin että toista kulhoa sillä ei enää saa koristeltua.  - Ja minä kun jo hain kaupasta lisää kuppeja.  Että kai se on ajeltava uudestaan sinne Kärkkäiselle. (Jee voin ostaa monta väriä!)

Onkohan näitä tusseja muuten ihan ohutkärkisinä?  Yritin googlailla, mutta ei osunut silmään.   Kutkuttaisi piirrellä vähän tarkempiakin kuvia!

PS: Kuva puhelimesta koska kamera haluaa nyt olla rikki.

14.4.2015

Nainen on terve kun se leikkii!


No siis siivotahan mun piti, mutta eihän siitä mitään tullut kun sain kuopukselta luvan tehdä prätsille uuden naaman.  Olen halunnut kokeilla siitä asti kun näin että tällaista voi tehdä.  Ensin käytin yli tunnin takkujen selvittelyyn eikä se ollut kuulkaa mikään kevyt askare! (Tuo kuvan tukka siis oikeesti on se harjattu versio).  Hajotin prosessissa sekä kamman että harjan ja sain kaupan päälle hauiksen kipeäksi - hyvä reeni siis.   Pahimmat Van Halenin bändäri -vibat sain kuitenkin selätettyä ja pääsin naaman kimppuun.  Entiset silmät ja huulet lähti pois kynsilakanpoistoaineella,  vanulapuilla sekä parilla topsy-puikolla.  Ja päälle uutta.  

Silmien valkoiset osat ja hampaat maalasin akryylimaalilla, muuten käytin puuvärejä, pastelliliituja ja tussia. Mitä nyt satuin löytämään. Täytyy hommata paremmat pensselit ja pastellipuuvärejä... Ja ehkä fiksatiivia jota vetää tuohon pintaan ettei värit leviä leikkiessä?  

Prätsistä tuli aika kiva.  Silmät on eri parit, joo, eikä jälki nyt mitään mestariluokkaa ole, mutta silti.  On tää kivempi kuin alkuperäinen.  Pisamatkin sain tehtyä Viljan toiveesta - itsehän neiti oli koittanut tehdä niitä violetilla glitterillä.  Äitin tyttö.

Nimeä en keksinyt, mutta ajattelin tehdä uudet vaatteet.  Tämä mimmi on selvästi merirosvo (koska puujalat), joten tarvitaan silmälappua (ei sitten näy se eriparisuuskaan!) ja polvihousua kehiin, mies askartelee varmaan mielellään miekan.

Ihan hitsin hauskaa, taidan seuraavalla kirppisreissulla metsästää lisää nukkeja leikkeihin.

Kokeilkaa!

EDIT:  Joo ei kuulkaa kestäneet leikkejä pastellit ja puuvärit edes fiksatiivin alla, maalasin kulmat, pisamat ja muut uudestaan akryyleillä jotka kestää paljon paremmin. Hienommat toteutukset sopii toki katseltaviksi, mutta ei arkikäyttöön!

PS: Facebookin puolella mm. ennen -kuva  :)

Korkokengät?- Nääh.  Puujalat ne olla pitää.

13.4.2015

Kevät ja kirppikset


Lämpimän viikonlopun ja peipon laulun jälkeen iski kevätfiilis. Varasin kirrpispöydän ja kannoin vintiltä laatikoita alas lajittelua varten.  Myyntiin menevät pyykkiin, liian kuluneet jätteeksi ja pahvilaatikot muuhun käyttöön.   Vilja viritti syötin koiraa varten, mutta saalis oli kiinnostuneempi itse ongesta ja onkijasta.  Hauskaa oli silti ja mukava katsella vierestä kun koira niin tosissaan keskittyi miettimään että mitä tässä oikein niinku tapahtuu.

Edellisellä vintin siivouskerralla keskityin muihin juttuihin, ja tällä kertaa laatikoista löytyikin paljon kaikenlaista unohtunutta, mm. raidallinen neuletakki jonka ostin koska siinä oli hauskat röyhelöt olkapäillä mutten koskaan käyttänyt koska siinä oli omituiset röyhelöt olkapäillä.   Uutta omistajaa lähtee etsimään myös viime syksynä hankittu paljettijakku joka on kyllä niin pähee, mutta ei vaan pysty koska kimallus ja rahina.  Aika harvoin enää sorrun ostamaan oman tyylin ulkopuolelta, mutta kun sen teen niin teen kans kunnolla.

Löytyi myös esikoisen ihan pienet punaiset lenkkarit ja ihan pienet kissa ja hiiri -lapaset joilla kuopus leikki turvaistuimessa automatkoilla.  Snif.  Perustin oman laatikon aarteille jotka kannetaan takaisin vinttiin. 

Siellä ne c-kasetitkin edelleen on.  ♥

10.4.2015

Mä voin tehdä mitä vaan

kuuluisa titanicsukeltaja löytää haarukan.

Kaikilla on urahaaveita.  Minä halusin olla arkeologi, leijonatutkija, titanicsukeltaja tai voimistelija, joka oli vähän sama kuin arkeologi, koska molemmat heiluttivat jotain - arkeologi ruoskaa ja voimistelija sillkkinauhaa.  (Onkohan se silkkiä se nauha? Ehkä se on jotain sporttisempaa, kuten laskuvarjokangasta?)

Mutta ei minusta tullut mitään niistä.  Ei edes leijonatutkijaa, varmaan koska en yhtään tiennyt missä voisi opiskella leijonien tutkimista. Voimistelijaksikaan en tullut vaikka siskon kanssa tarmokkaasti harjoiteltiin hyppynarun heiluttamista dramaattisissa kaarissa,  mutta eniten kirvelee titanicsukeltajan uran tyssääminen, se kun oli unelma-ammateistani  ensimmäinen.  Jokin siinä kovasti kiehtoo edelleen, vastikään katsoin James Cameronin  (joka niinku totaalisesti varasti ideani titanicsukeltelusta) Ghosts of the Abys -dokumentin aivan lumoutuneena ja nyt löysin toisenkin joka on melkein pakko katsoa.

Mitä isommaksi tulin, sitä epämääräisemmäksi kävi ajatus unelma-ammatista.  Kadehdin sitä poikaa, joka yläasteella päätti haluta taikuriksi ja sitten rupesi - arvatkaa -  taikuriksi!  Älytöntä.  Ja hienoa!   Lapsena olin sitä mieltä, että ylivoimaisesti hienoin työ oli Ilkka Koivistolla.  Mietin aina miten kateellinen Maunon täytyi olla Ilkalle, joka sai olla Korkeasaaren presidentti.  (Päättelin Manun ja Ilkan olevan veljekset kun niillä oli sama sukunimikin).  

Muita uraihailun kohteita: Elisabeth Rehn, Helena Ranta ja Erja Lyytinen. 

Itseäni en kuitenkaan vertaa keneenkään, ja sekin on tullut opittua että kaikki mitä haluaa ei välttämättä ole itselle sopivaa hommaa ollenkaan. Esimerkiksi tuo Titanicsukeltelu ei onnistuisi sillä ajatus ahtautumisesta aivan liian pieneen sukellusveneeseen saa ihon kihisemään kauhusta, mr. Cameron hoitakoon ne hommat. Myöskään avustustyö kriisialueilla ei onnistuisi, sellaiseen tarvitaan teräshermot ja paksumpi nahka kuin minun. Eikä suju kitaransoittokaan, joten en tule koskaan jammailemaan Erjan kanssa keikalla.

Mutta ei se nyt mun pointti ollut, että en osaa enkä voi.  Kaikille nämä jutut vaan ei ole niin selviä ja suoraviivaisia kuin toisille.  Sitä vaan vähän vahingossa huomaa olevansa aika hyvä jossain ihan arkisessa duunissa ja sitten taas voi olla että pääsee siinä sivussa yllättäen toteuttamaan jotain mahtavaa haavetta, koska niin ihmeellistä elämä toisinaan on!

Biisi.

9.4.2015

Parta ja paniikki



Parta-asiaa:
Parta on kasvanut mukavasti viime kesästä.  Mies yhdistää myös suvereenisti kevään kuumimmat trendiasiat harmaan sävyt ja lettikampaukset. No hyvä on, lettikampauksen tein minä koska se on minusta niin hieno.


Toimii

Vaikea muodostaa järkeviä ajatuksia, yritän tässä miettiä pitäisikö hakea johonkin kouluun (pitäisi), mihin kouluun sitä hakisi, onko minusta opiskelijaksi ja mitä mää haluan tehdä isona.  Tiedän kyllä, mutta kaikkea ei voi opiskella tällä seudulla -varsinkaan monimuoto-opiskeluna joka ensisijaisesti kiinnostaa.  Että pitää valita vaihtoehto Bee, mikä ei ole ihan helppoa.  Ei paniikkia, yhteishaku päättyy tänään kello kolome, ehtiihän täs. 

Rauhoittavaksi lääkkeeksi kuuntelen Juicea miehen neuvon mukaan. Tämä (kumma kyllä) hiljentää pään joka kerta:



Toimii.
Suosittelen kokeilemaan myös tilapäiseen unettomuuteen.

4.4.2015

Noitia liikkeellä

 joko äiti kello on puol kakstoista?  Entä nyt? Nytkö?
aaaaaaaaAAaaaaa millooooon?

Pikkunoidalla on tylsää.  Isosisko lähti jo kierrokselle, mutta oma noitapoppoo starttaa vasta puolen tunnin päästä.  Voi kauhia miten voi olla aamu pitkä!   Tuolla se venyy mekkoinensa pitkin tuoleja ja lattioita  samaa tahmaista tahtia pitkien minuuttien kanssa.  

Varustus on kyllä just eikä melekeen. Äidin kajali pääsi pitkästä aikaa käyttöön kun tarvittiin pisamia, ja posket tehtiin huulipunalla jota äiti itse ei osaa käyttää sitten ollenkaan. (Onneksi punaa kuitenkin löytyi, koska näin pääsiäisenä sille on käyttöä!) Toimituksen ajan noita irvisteli vähän, mutta totaalinen naaman venähdys oli edessä kun selvisi että päähän pitää laittaa pipo (isosisko vei ainoan villahuivin).  Onneksi tästä  päästiin yli ja koirapainin jälkeen ei moista pikkuharmia enää edes muista!  

Emma innostui pussailemaan jolloin noita huusi että ääää äiti se pilas mun meikin!
(ei pilannut).

Pääsiäissöpöys  ♥

Virvon varvon!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...