26.5.2015

Zorro




Kaamea kurkkukipu ei antanut nukkua, joten piirtelin sitten lisää lapsuusmuistoja..  
Muita Zorrofaneja? 

24.5.2015

Kiikarissa uusi sohva


Emman mielestä sohvatyynyt on just hyvät kun ne on mytyssä.
(kuva otettu imuroinnin ja pöyhimisen jälkeen,
silloin sohva on hetken melkein ok.)

Meidän olohuoneessa on epäkohta.  Se on ollut siellä jo kaksi vuotta.  Ensin se oli ihan kiva, mutta aika nopeasti - aivan liian nopeasti - se näytti todellisen karvansa: ei ole hyvä istua, ei ole hyvä röhnöttää.  

Meillä on aivan kamalan huono sohva.  Sen pohja roikkuu, selkätyynyt ovat aina muhkuraisina myttyinä niin ettei niihin voi nojata, ne vievät istumatilan myttyillessään ja istuintyynyihin on painautunut kuopat niihin kohtiin missä istumista on yritetty.  Jos minulta kysytään, niin mikään sohva ei saisi alle vuodessa mennä tuohon kuntoon, mutta meidän sohvapa meni. Mutta me istuttiin siinä se vuosi, ja sitten vielä toinenkin, koska eihän sitä nyt heti voi mennä sohvakauppaan kun just tämä ostettiin. 

No ei niin voikkaan, mutta nyt on mitta täynnä. 

Haluan sohvan jossa on:
- Hyvä istua
- Tukeva runko
- Sopivasti  tilaa (se röhnötys)
- Sopivasti hintaa

Metsästys alkaa ensi viikolla.

Mistähän kannattaisi aloittaa?

22.5.2015

Touko


Toukokuu on ollut niin täynnä omia kuvioita, että se on mennyt ohi ihan salaa.  Heräsin vasta tällä viikolla siihen, että ihan nurkan takana on jo kesäloma!  Miten edes voi olla, kun on niin kylmää ja koleaa koko ajan ettei kroppa ole ehtinyt vielä edes kevättä rekisteröidä? 

Tänään sentään on sään puolesta pikkasen yritystä.  Ulkona on kyllä edelleen pilvistä ja tuulista mutta silti tarkenee, vaikka lämpimäksi en menis vieläkään kehumaan.  Mutta tarkenee.  Eikä tuu lunta.  Onhan se jo paljon kun vertaa viime vuoteen?

Jos ei sää ole kovin ihana, niin kaikenlaista jännää ja uutta alkua pukkaa elämässä muuten. Jopa niin, että vähempikin riittäisi.  Kävin tekemässä hauskoja tehtäviä soveltuvuustesteissä ja nyt tuntuu, että on ihan pakko päästä opiskelemaan. Toivottavasti huolivat!  

Eilen väkersin isolle tytölle trapetsikampausta koulun kevätjuhlaan - teemana oli tähän kevääseen osuvasti sirkus. Esityksen jälkeen ostettiin jätskit ja minä melkein tarkenin t-paidassa matkan kaupan pihalta sinne sisälle.  

Ihan kohta ajattelin osoittaa kiitollisuutta tästä lähes keväisestä päivästä ja mennä ulos päikkäreille.  Otan paksun peiton mukaan. Jospa se aurinko siitä innostuis vähän enemmänkin lämmittämään.

Tulkaa jo, shortsikelit! 
 

18.5.2015

Rinkelin omat sivut!

www.sirkusrinkeli.fi


Aurinkoiset aamuterveiset työpöydän äärestä!  Täällä on viikonloppu aherrettu Rinkelin sivujen parissa. Aherrettu, kiroiltu sekä esitetty melodramaattisia monologeja siitä miten internet on ihan paska ja kirjekyyhkyt pitää saada takaisin. Vaihdettu aiheesta muutama kymmenen sähköpostia Annen kanssa. Ei ole ihan vahvinta osaamisaluetta kaikenmaailman CNAMEt ja deeänässät, mutta valmista tuli ja lopputulokseen ollaan tyytyväisiä.  Että eläköön atk!

Pienistä teknisistä haasteellisuuksista huolimatta koko rinkeliprojekti on kyllä ollut kaiken kiroamisen arvoista.  Vielä kun saisi tämän ihanan, kaikkeen ylireagoivan kropan rauhoittumaan sen verran että osaisi nukkua tai edes pikkasen löysätä.  Olen tainnut vetää itseni innostuksella ylikuntoon.  No, tuttua hommaa.  Kun omaa sekä hyvin herkän alttiuden innostumiselle että kropan, joka kehittää naurettavia reaktiotiloja kaikenlaiselle stressille - sekä positiiviselle että negatiiviselle - niin osaa jo odottaa tätä tunnetta että kroppa luulee saaneensa sähköiskun joka ei lopu.  Kaikki on vähän ylivirittynyttä.  

Onneksi en juo kahvia, se olis tässä yhtälössä liikaa.

No mutta takaisin asiaan, joka oli siis Sirkus Rinkelin omat sivut.  Ne löydät osoitteesta www.sirkusrinkeli.fi, ja sinne tullaan toki päivittämään lisää sisältöä pikkuhiljaa. 

Tule kurkkaamaan! 


15.5.2015

Avokadopuu


Onpas ollut tekemisen täyteinen viikko.  Kamalasti suunnitelmia ja asioita vaiheessa, innokasta odotusta ja muita epämääräisiä sanavalintoja, heh.  Pari päivää - no hyvä on kolme - olen istunut tässä koneella ja laitellut Rinkelille sivuja pystyyn.  Ihan vielä ei valmista ole, mutta näyttää jo aikas kivalta.  

Melkein ei malttaisi muuta tehdäkään, mutta pakko uutisoida tämä: Meidän avokadopuussa on jo kaks lehteä!  Ja toinenkin alku työntää versoa kohti aurinkoa.  Kertakaikkiaan jännää.  Tähän saakka olen nakellut istutetut avokadon kivet aina lopulta roskiin, mutta näköjään kun vähän malttaa kaivaa ohjetta niin onnistuu.  (Eli kikkahan oli se, että upotetaan kivi multaan vaan puoliksi).

Avokadosatoa saadaan vielä odotella, mutta on tässä onneksi tekemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.  
Enpä muuten tiedäkkään miltä näyttää avokadopuu.  Voisi tietysti googlata, mutta en taida ainakaan ihan heti niin tehdä. 

...Kylläpä se tässä aikanaan sitten selviää!

12.5.2015

Siitä se sitten lähti, osa 2

Kuvat: Anne Muhonen

Ajattelin että sarjakuva syntyy näin: joudutaan luovuuden valtaan, istutaan alas, kirjoitetaan tarina, näin, nyt se alkaa ja sitten loppuu.  Piirretään kuvat, noin. Sillä tavalla johdonmukaisesti ja loogisesti edeten.

Mmmm... no jaa.

Paljon enemmän pätkissä ja vielä enemmän edestakaisin.  Oisko kiva, tähän sopis, tehäänkö kuule sittenkin näin?  Hei nymmää keksin!  Sitä rataa. Välillä etenemisen tiellä oli kipeytyneet kädet, välillä jotain muuta, mutta valmista tuli lopulta juuri siinä aikataulussa kuin oltiin ajateltu.

Samoilla aaltopituuksilla mentiin Annen kanssa, se kävi selväksi heti. Luonnosteltiin hahmoja intoa täynnä, kuulosteltiin tyyppien taustatarinoita ja pikkuhiljaa päästiin itse tarinaan. Oli hienoa kirjoittaa ensimmäinen pätkä jossa oli oikea fiilis.  Sitäkin hienompaa tajuta, että tästä oikeasti nyt tulee jotain.

Piirtämisen kohdalla homma ei minulta käynyt ihan niin helposti.  Yritin kyllä,  mutta huomasin  äkkiä että ei se niin kummoisesti sujunut.  Olin ihan hirveen hidas enkä tuntunut saavan ruutuihin ihan sitä mitä hain. (Etenkin taustojen kanssa taistelin).  Mutta onneksi Anne osaa sen homman.

Alkuvaiheen jälkeen päätettiin, että minä kirjoitan, Anne piirtää tarinan valmiiksi ja ideoita heitellään kumpikin niin paljon kuin ehditään keksiä.  Pidetään homma sopivan joustavana.

Ihan pian sivut - kaikki 48 - on ihan oikeissa kansissa ja albumi ihan oikeasti tässä.

Jännää, että on ollut tekemässä jotain mihin painetaan viivakoodi!


https://www.facebook.com/sirkusRinkeli

PS:  Rinkelillä on omat facebook sivut jonne päivittelemme pikku hiljaa  tietoa ilmestymisestä, 
esittelemme hahmoja ja muuta pientä jännää.  
Olis kiva jos tulisit kurkkaamaan sinnekin!  


10.5.2015

Äiti


Nivala 4ever

Äiti on tasan kaksikymmentä vuotta minua vanhempi, meidän syntymäpäivien välissä on vain seitsemän päivää.  Ensi vuonna ollaan yhteensä sata, ja varmaan järkätään vähän juhlaa. Tänään mainittiin jo sellaiset asiat kuin karaoke ja juhlateltta. Isä mainitsi lähtevänsä ehkä sitten kalaan.  (Ei se lähde).

Äiti on iskostanut mieleen seuraavat neuvot:
- Hengitä
- Juo vettä
- kyllä se siitä

sekä vain kerran kuultu, mutta unohtumaton:
- älä juo shampanjaa, siitä tulee kaksoset.

Teinivuosinahan tilanne oli tietenkin se, että äiti ei yhtään tajunnu. Varsinkin, kun kuuli että kyllä se siitä, vaikka etenkin teini-iässä on niitä tilanteita kun mikään ei ikinä kyllä yhtään mistään.  Myöhemmin vähän liennyin ja päädyin siihen, että ehkä se kuitenkin jotain. Tajuu. 

Tänään se teippasi minun kipeän käden ja esitteli taas uusimman kudotun sukkaparin (joita syntyy vuositasolla varmaan jotain sata, ellei enemmän). 

Katsottiin telkkarista Titanic -dokkaria, mikä oli äidin mielestä vähän ankea aihe näin äitienpäivänä, mutta mulle  ohjelma tietenkin  kelpasi.

Minä sain kotona itse hakemaani pitsaa terassilta nautittuna ja äiti tarjosi isän hakemaa mansikkakakkua.  Oltiin yhtä mieltä siitä, että ihan kiva kun sisko (toinen niistä kaksosista) ei tänä vuonna ehtinyt leipomaan. Ei tarvinnut niin kovasti pureskellakaan sitten. 

Leppoisaa äitienpäivän iltaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...