28.3.2015

Lord Grantham pukeutuu smokkiin



Koukkuun jäin.  Täytyy sanoa, että Downton Abbey on sangen delightful katsottavaa Breaking Badin jälkeen.  Ei ole vielä yhtään huumekauppaa, murhaa tai ruumiin hävittämistä hapolla -kohtausta nähty.  Olihan tässä joku tämmönen maailmansota, mutta sekin käsiteltiin sangen tahdikkaasti ja vähäisillä veriroiskeilla ja pukupäivälliset Downtonissa jatkuivat lähes entiseen malliin.
 - Näissä pukudraamoissa on sitä jotain, huokaa nimimerkki Mr Darcy 4ever  taas tänä iltana kun levittää peiton jalkojen lämmikkeeksi ja hörppää kuumaa teetä isosta mukista.   

(Muuten, olen menossa vasta toisella kaudella, joten pliis ei juonipaljastuksia!)

Viihdenarkkari iloitsee tietysti myös siitä, että toisinaan joku päättää yhdistää useamman rakkauden kohteen samaan tuotokseen.  Cross Creek Picturesin Pride and Prejudice and Zombies -leffa on jo loppusuoralla ja sen pitäisi ilmestyä tänä vuonna.  Kirjaa en ole kyllä lukenut, mutta koska sekä Austen että Zombit kolahtaa, niin varmasti tsekkaan leffan jossakin vaiheessa.  Voi toivottavasti Mrs Bennet pääsee lahtaamaan eläviä kuolleita!  Täytynee kaivaa hajusuolat valmiiksi esille.   Ehkä on nyt pakko lukea se kirjakin viimein.

Mutta nyt,  I must skedaddle to töihin. 

Mrs Bennet vainuaa zombeja.


26.3.2015

Joskus tekis toisinaan sitten taas ei



Sitä saattaa vaikuttaa tekevältä ihmiseltä kun innostuu laatoittamaan pätkän keittiön seinää tosta vaan.  Sitäkin tekevämmältä jos sattuu olemaan tämmöinen blogi missä pääsee huikkaamaan kaikille että kattokaa, tein!

Mutta aina ei jaksa olla  tekevä.

Tekemiseen ryhtyminen on kiinni siitä minkä verran mikäkin tekeminen innostaa.  Pyykit on hyvä esimerkki vähemmän innostavasta hommasta, erityisesti tekemisen venymistä huomaan seuraavissa vaiheissa: 

- koneen tyhjentäminen (aina voi pyörittää uudestaan)
- kuivien pyykkien viikkaaminen (saahan niitä otettua siitä narultakin)
- viikattujen vaatteiden kaappeihin siirtäminen (lapsilta loppuu pikkarit kaapista kun ne on viikattuina korissa makkarin lattialla kolmatta päivää)

Muita venyviä hommia on imuroiminen.  Sitä oppii sietämään pölyä jos ei hirveesti huvita kaivaa imuria esille.

Samalla tavalla oppii sietämään myös rikkinäistä hanaa, ja oppii käyttämään sellaista niin näppärästi, että parin kuukauden kuluttua ei edes joka viikko enää vedet suihkua pitkin tiskipöytää.  Tällainen laiskuuden sanelema sopeutuminen on taito sinänsä, ja vaatii omanlaisensa tahtotilan.  Tai tahdottomuustilan. 

Mutta nyt haluan kertoa, että mies teki sen: asensi uuden hanan!  (Kuvassa se on vielä paketissa, että joudutte käyttämään mielikuvitusta). Uusi hana kiiltelee näyttävästi ja sitä voi käännellä suorastaan huolimattomasti, mutta enhän minä tietysti niin osaa tehdä  kun ehdin tässä kahdeksan kuukauden aikana tottua lähestymään vesihanaa varovasti ja hellin käsin.  Mutta eiköhän tähänkin taas sopeudu pikkuhiljaa.

Mitähän epäinnostavaa sitä seuraavaksi sais tehtyä? 
 

24.3.2015

Voi sitä Emmaa

 Emma lokakuussa

Voi meidän pikkusta Emmaa.  Tuollainen ihana pötkylä se oli lokakuussa meille tullessaan. Pötköteltiin olkkarin lattialla, jolla oli koko ajan patja ihan sitä varten valmiudessa.  Kun toisella oli niin lyhyet tassut ettei niillä minnekään sohvalle hypännyt, niin me ihmiset sitten laskeuduttiin lattian tasolle.


 Emma maaliskuussa

 ... Ja nyt se on tuommoinen ihan v a l t a v a  peto.   No joo.  Mutta on se kasvanut.  Turkki on pidentynyt ja selän musta raita on haalennut pois.  Lemppariasennot on edelleen samat, vievät vaan pikkasen enemmän tilaa.  Lyhyillä jaloilla pääsee hyppäämään suoraan vaikka ruokapöydälle, mikä on kiellettyä ja Emma tietenkin tämän hyvin tietää. Siksipä pöytähyppelyt yritetään tehdä ihan salaa -siinä onnistumatta. Eilen aamulla nappasin ketaleen kesken pahanteon kun koiran pää oli niin syvällä kaakaopurkissa ettei se kuullut kun lähestyin.  Selvisi samalla sitten sekin miksi O'boyta yhtäkkiä rupesi kulumaan niin kauheita määriä (ei vissiin suklaapitoisuus ole kovin korkee kun nakkipedolla ei oireita ole huomattu).   

Kaakaon lisäksi maistuu kaikenlainen pikkupurtava.  Esimerkiksi kengät.  Niitä on kiva asetella esille myös tuohon työpöydän viereen lattialle mielenosoitustarkoituksessa.  Tämä puuha suoritetaan ihan vähin ääniin huomiota herättämättä, sitten jäädään siihen kenkien lähistölle hiljaa tuijottamaan, ja kun emäntä kääntyy niin katse sanoo että nih, näin monet kengät toin ja vähän tuosta järsin.  Kerkeisitkö nyt millään vähän rapsuttamaan, mitä? 

Lisäksi kasvava koira tykkää kävyistä, tiskiharjasta, löylyharjasta, pyykkipojista, pompuloista, kissoista, punaisesta täkistä, sukista ja hanskoista. Kaikesta mistä hampailla saa otteen.  Myös yhdestä kohdasta keittiön lattiassa.  Virallinen lempilelu on tuo kuvassa näkyvä vinkunalle, jollaisen Emma sai joulupukilta.  Tosin jouduttiin ostamaan jo uusi kun se ensimmäinen unohtui mummulaan.


Mattoja ei saada vieläkään lattiaan, jostain luin että narttukoirat saa lopullisen pidätyskyvyn vasta ensimmäisen juoksun jälkeen.  Nykyiselläänkin menee jo aika hyvin, mutta silloin tällöin sattuu vahinko.  Ja jos lattialla on vaikka pyyhe niin  Emma tähtää sen päälle.  On sillä tavalla hyvin tarkka koira.

Ylipäätään sanoisin, että ihan perus koiramenoa.  Just hyvä.

 just chew it.

22.3.2015

Keittiön pikkuremppa ennen-jälkeen



Kyllä kannatti.  Vaikka hetken epäilytti tämmöiseen hommaan ryhtyminen, niin ei tämä nyt sitten kuitenkaan työläältä tuntunut kun teki yhden asian kerrallaan.  Kaikki sujui onneksi just niin kuin pitikin sujua, myös laattojen leikkaaminen joka oli erityisen jännittävää.  Melkein yhtä jännittävää kuin se reikien poraaminen niihin laattoihin... 



Ennen oli seinäkaapit, mutta esimerkiksi tuo lautashyllykkö oli puoliksi turha: ylemmälle tasolle en yltänyt ja siellä näkyvät lautaset ei olleet edes koskaan käytössä.  Ihan turhaa tilaa siis.  Ovellinen kaappi samoin piti sisällään paljon sellaista kamaa mitä ei tullut juuri käytettyä. 

Painavin syy oli tietysti se, että teki mieli.  Halusin vähän keventää tuota seinää, koska kevään trendinä meillä täällä pappilanmäellä on valo ja ilma. Ja koska mä haluun. Ja koska se makkarin maalaaminen on niin kauheen iso homma niin ihan hyvin voi tehdä jotain muuta.



... Ja semmonen siitä sitten tuli. Auringonpaiste mahtuu eikä ilme ole enää niin raskas.   Alunperin suunnittelin, että käyttölautaset ja lasit tulisi näille hyllyille, mutta lapset tykkäsi niin kovin siitä että saavat itse otettua kaikki tarpeelliset tuosta vihreästä hyllystä, niin jätin astiat siihen.  Nämä seinähyllyt jää siis ihan vaan äidin parhaille teemukeille ja muulle erityiselle tavaralle.   

Mikä parasta, tämä miniremppa ei tullut kauhean kalliiksi: laatat löytyi omasta takaa, saumauslaasti ja laattaliima maksoivat yhteensä vajaat kakskymppiä, mutta clasun tammihyllyistä ja kannattimista tuli satasen lasku.  Tammea kuitenkin halusin, kun sitä tuli jo laitettua tuohon hellaseinällekin.  Kyllä nyt on niin avohyllyä että... Toivottavasti ei ihan heti kauheesti kyllästytä  :D 

Mikä toiseksi parasta, tässä samalla tuli siivottua roskakaappi (siihen hommaan tarvittiin mm. skrapaa) ja käytyä muiden kaappien sisältö läpi.  Keräsin pois kaiken mitä ei tarvita ja vien kiertoon tai vintille.  On aika kiva asia, että kattilakaapin voi avata ihan huolettomasti eikä tarvi pelätä kaatuvia patapinoja. Varvasturvallisuuden kannaltakin siis erittäin suositeltavaa tämmöinen remontointi.  

Mukavaa sunnuntaita, minä siirryn nyt tekemään toista aamupalaa avohyllyiseen keittiööni!

20.3.2015

Muovitasku pelastaa

 Kääk!

Meillä on ollut pitkään perheessä ongelma. Tätä ei ole kehdattu kertoa oikein kenellekään, mutta minun miehelläni on semmoinen pieni mielialan hallintaan liittyvä häiriötila, joka tekee elämän räjähdysherkäksi.  Pahimpia ovat keskiviikko- ja torstai-iltapäivät.  Silloin se on niin pinnalla vielä.   

Voi miten se kirveleekään miestä.

Missä on uus Aku Ankka??  Missä??

No ei voi tietää.  Se on siinä jossain pöydällä tai keittiön akuankkahyllyssä tai kirjahyllyn akuankkkalaarissa tai sitten jossain muualla missä joku on lukenut Aku Ankkaa.  Sitä uusinta.

Sen kuulemma tulisi olla pinon pällimmäisenä pöydällä mistä sen löytäisi heti ennen kuin paha mieli iskee.  No aijaa.  Onko meillä mikään ikinä semmoisessa paikassa että sen heti löytää?  No ei ole.

Mutta nyt on.  Mies korjasi virheen universumissa ja toi töistä muovitaskun joka on nyt teipattu keittiön hyllyn kylkeen.  Siihen voi aina laittaa uusimman Akun ja siitä sen isi sitten löytää. 

(Kuvassa ei ole uusinta Akua, koska se katosi eilen muiden akujen sekaan kun minun piti mallata seinähyllyjen paikkaa ennen poraamisen aloittamista.  Ens viikolla sitten. )

Onneksi on Aku Ankat!

Ja niillähän voi myös tapetoida  , taipuvat siis monenlaiseen remppahommaan :)

18.3.2015

Jännä juttu

Liisa katsoo ikkunasta. Hän näkee valoa.
Liisa ihmettelee.  
Mitä se on?


Yhtenä aamuna viime viikolla kuopus heräsi ja kertoi nähneensä ihan tosi jännittävää unta.  Ihan niin jännittävää, että siitä tulis kuulemma tosi hyvä kirja.  No todellaki tulis!  Ja siitä se prosessi sitten lähti.  Tämän eka kuvan perusteella  heräsi kyllä uteliaisuus!

- Se kattoo ikkunasta niin se näkee semmosta tosi kirkasta valoa.
- Oho, vai niin.
- Niin sit se menee semmoseen eri paikkaan. Mutta ei maapallolle.
- Ai niinku toiselle planeetalle?
- Mmm, ei kun semmoseen toiseen paikkaan.

... Jaha, okei...

15.3.2015

Pilkillä


Kun kevättalven aurinko oikein innostuu, niin siitä on paras nauttia jossain mihin se mahtuu kunnolla paistamaan. Pelto on oikein hyvä, tai järven jää.  Jäähän voi myös tehdä reiän josta voi hyvällä onnella napata kalaa, niin kuin me eilen tehtiin.  Tai en minä, mutta muut.  Ei ehditty miehen kanssa potkukelkoilla edes pilkkipaikalle asti kun sieltä jo nosteltiin saalista ja huudettiin katsomaan.   

Hyvähän se oli huudella kun pääsi papan moottorikelkan kyydissä eikä tarvinnut yrittää saada potkukelkkaan vauhtia kumpparit jalassa peilijäällä.  Melkoista lipsuttelua, mutta onneksi uljas rekikoira antoi innokkaasti vetoapua.  (Hyvät pilkkikengät olis kivat).

Joka kerta se jäällä olo ensin jännittää, mutta hetken päästä olo tasoittuu.  No, kyllä minä vähän säpsähdin joka kerta kun jään alla vähän isommasti paukahti, mutta kukapa ei? (isä).

Paistettiin makkaraa, mutta kuumat kaakaot jäi juomatta kun  termari maustoi sen tunkkaisella kahviaromila. (Tarvitaan oma termos kaakaota varten). Emma uitti tassunsa pari kertaa ja sai hepulin joka kerta kun kala säpsähti. (video aiheesta instagrammin puolella).

Kaikilla oli kivaa,  miksipä ei olis ollut.  Paljon muitakin oli jäällä nauttimassa säästä, enkä kadehtinut yhtään sitä kaveria joka laittoi aamulla kuvan jalkapalloharjoituksista vihreällä nurmikolla.  

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...