30.9.2014

Virittelyä



Miten ois, pidetäänkö pääntyhjennyspäivä?  Ollaan ihan muina elämänhallintaoppaina ja tehdään pieni itseterapointi -operaatio. 

Näin: 
Otetaan kynä ja kirjoitetaan paperille luettelo tai muun muotoinen kokoelma asioita jotka vaivaa, ärsyttää tai muuten vaan pyörii tiellä.  Järjestelmällisempi tyyppi voi tehdä vaikka kaksi listaa: toinen sellaisista jutuista, joita kannattaakin miettiä ja toinen niistä jotka joutaa pois kuormittamasta.   Liikaa ei saa kuitenkaan miettiä. Lopuksi sisällön voi lukaista läpi ja sitten joko säilyttää tai heittää pois tai vaikka polttaa, jos on tarve dramaattiselle eleelle.  Ihan fiiliksen mukaan mennään.

Sitten voi ottaa oikein mieluisan kynän ja piirtää paperin täyteen ihan sitä mitä sattuu tulemaan: kiekuroita, kuvioita, elukoita tai väriläiskiä.  Taaskaan ei saa miettiä.

Lopetetaan kun siltä tuntuu.

Pään pitäisi olla vähän kevyempi.

Niin että voi vaikka keittää teet tai kahvit ja sitten onkin hyvä viritellä uusia juonia.
 

28.9.2014

Tää tekis nyt jotain kivaa

Joutsenen sulka löysi paikan...

Taas sunnuntai, ja taas kuvia työhuoneesta.  Ja TAAS meni viikko ihan supervauhtia ohi!   Tänään aion tehdä ajatustyötä ja piirtää.  Paitsi että käytin ihan liikaa aikaa kuvien ottamiseen ja niiden lisäämiseen tuonne Styleroomiin.  Jo talvella sinne kirjauduin, mutta nyt vasta lisäsin ensimmäiset kuvat.  Työhuoneesta, kuinkas muuten.  Huoneessa on tehty sellainen suuri muutos, että siivosin ja laitoin oven kiinni.  Täällä mä nyt sitten istun omassa rauhassani ja teen kaikkea muuta kuin sitä mitä piti.  No sitäkin kyllä mietin, että ajatustyö on käynnissä.  Huoneessa on nyt jotenkin tosi hyvä henki, tuntuu että voi saada aikaiseksi vaikka mitä...    Paitsi että ihan just täytyy lähteä tekemään ruokaa ja iltapäivällä voisi tietysti käydä katsomassa taas koiranpentuja.   Mutta jos sitten olisi sen vaikka minkä vuoro?

Ajatustyötä on menossa monellakin saralla, esimerkiksi on tullut pohdittua valintoja.  Sitä mitä elämässä piti tehdä ja mitä olen sitten päätynyt tekemään. Tämähän on meikäläisellä melko säännöllisesti esiin putkahtava juttu, mutta nyt tuli aika vahva tunne siitä, että jotain tarttis tehrä. Jotain ihan muuta.  Ja kun ei selkeää tienhaaraa ole  eteen tipahtanut, niin ajattelin ihan itte vähän leventää tätä nykyistä polkua.  Ideoitahan on,  seuraavaksi täytyy alkaa toteuttamaan, näin se varmaan menee? 

Leppoisaa sunnuntaita, tehkää sitä mitä tuntuu kivalta tehdä ainakin tämä päivä!

21.9.2014

Sunnuntai

( Laadukkaat puhelinkuvat, koska kamera ei ollut mukana...)

Siinä hän on, meidän pötkylä.  Vielä kolme viikkoa odottelua, sitten saadaan pentu kotiin.  Kovasti oli taas kasvettu viikon aikana ja lauma telmi jo melko ketterästi, kunnes pennut alkoi kepsahdella yksi toisensa jälkeen nukkumaan.   Meidän piti ihan vaan äkkiä käväistä, mutta yks tunti ei tunnu missään kun saa lelliä tuollaisia eläviä ressinpoistajia.    

Muita kivoja sunnuntaipuuhia:
- Syötiin kakkua ja karkkia
- lapset heitteli lehtiä
- ja ampui pihlajanmarjoja
- minä sain joutsenen sulan
- ja tilasin kaksipäisen virkkuukoukun
(minä se osaan revitellä!)

Väsyttää kuin pikkuvauvaa - tai koiranpentua -  mutta koska olen iso tyttö aion valvoa ainakin kymmeneen ja ratsata villalankalaarin. 

20.9.2014

Viikko joka karkasi

 Työhuoneen seinällä on hetkiä tallessa.

Tämä viikko oli tällainen karkausviikko, joka tuli ja meni.  Koitappa siinä sitten tarttua hetkeen niin helkkaristi kun ne perhanat pörrää karkuun niin kuin maantiekiitäjät kojootilta.  Tööt tööt! Sentään ei alasimia sada niskaan, mutta pikkasen sellainen kiireen ruhjoma olo on.  Vai onko tässä edes mikään kiire ollut?  Kuka mua huijaa?  Varmaan minä itte.  Mutta väitän, että joku vei tästä viikosta hetket ja siksi siitä tuli yksi sumea vilahdus.

Tällä viikolla ollaan siellä arkisuhinan keskellä mm.

- keksitty koiranpennulle nimiehdotuksia
- opeteltu japanin sanoja.  
(Orava on risu, omena on ringo, syksy on aki ja aalto on nami)
- hankittu pennulle tarvikkeita 
- hengailtu ja juteltu
- sotkettu, ahkerasti ja  paljon  
(täytyy opetella siistimmäksi ennen kuin koiranpentu asettuu taloksi)
- oltu siivoamatta
- minä kävin pilateksessa
- ja yhdellä koululla haastattelussa
- mutta päätin olla menemättä sinne.

Ensi viikko saisi tuoda mukanaan ainakin vähän tyhjää aikaa ja ehkä pönttöuuneihin tuhkalaatikot.
Mullon kylymä koko ajan!

11.9.2014

Kelim

Peilissä on paksulti pölyä, mutta se sointunee teemaan.

Makkarissa on edelleen seinät maalaamatta, vaikka siitä on kohta vuosi kun kyllästyin keltaisiin tapetteihin ja revin ne alas.  En ole osannut päättää minkä värisiksi ne maalaisin, siispä ne on saaneet olla aivan au naturel.   Mutta nyt mulla on idea!  Kaikki alkoi viime syksynä kun näin Elloksella ihanan kelim-maton, mutta en raaskinut sitä ostaa (329 €, huh.).  Siispä talletin maton toivelistaan ja jäin odottelemaan alennuksia.  Monta tuotetta on toki myyty loppuun normaalihinnoin kun meikäläinen on tätä kikkaa kokeillut,  mutta...  Mutta tämä matto, se meni ensin alennukseen niin että hintaa jäi 180 euroa, ja pari viikkoa sitten sähköpostiin tuli ilmoitus: alehinnoista puolet pois.  No kyllähän minä menin ja ostin sen sitten, 90 euroa maksoin ihan mielelläni hienosta ja hyvästä matosta.  Kärsivällisyys palkitaan, ainakin jos pitää siitä itse huolen.

Kannoin maton makkariin, ja siellähän se mätsää kivasti ensinnäkin Afrikkaan ja toisekseen noihin pellavalakanoihin - kesäkassia ja uusia sandaaleja unohtamatta.  (Sandaalitkin ratsasin samasta alesta: kakstoista ja puoli euroa, enää puuttuu kesä!)

Matto on kaunis ja fiilis makkarissa alkaa olla hyvä.  Pitkään suunnittelemani komeroremppa saattaa hyvinkin tapahtua loppuvuodesta, ja ne seinät aion maalata ihan vaan lämpimällä valkoisella.   Tai sitten jollain auringon paahteisella haalealla värillä... Ehtiihän tässä taas mietiskellä.  Uudet lukulamput on jo siellä toivelistalla odottamassa, saas nähdä miten käy.

7.9.2014

Sattuuhan sitä

 ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen!

Ei mentykään saareen syömään eväitä, mutta on ollut silti ihan ookoo sunnuntai. Lähipäivien ohjelmassa on runsaasti jalan lepuuttelua, mutta huomenna piipahdetaan koululla ja otetaan tussit mukaan.

Hoitona levon lisäksi on:
- kirjoja
- kyniä
- paperia
- telkkari ja wii 
- iskän ihana löhötuoli eli reklaineri.

5.9.2014

#kutsumua



Minua ei ole koskaan kiusattu.  Koulussa oli aina kivaa, tai no, joskus oli tietenkin tylsää, etenkin saksan tuplatunneilla, mutta noin muuten vaikkapa yläasteajat muistuu mieleen hirveän hauskana ja kepeänä jaksona.  Luokkahenki oli hyvä, mitä ilmaistiin riehakkaasti eri tavoin.  Opettajien mielestä ei ehkä osattu aina olla ihan ihmisiksi,  mutta jollain lailla kai oltiin sitten fiksujakin.  En siis tiedä onko aivan haasteen mukaista, että kirjoitan tästä, mutta halusin kertoa että

Pikkusiskoilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. 

Meillä on ikäeroa sen verran, että kun kiusaaminen alkoi, asuin jo poissa kotoa.  Kolmannelta luokalta  peruskoulun loppuun asti, niin kauan sitä kesti. Se alkoi varmaan tyhmyytenä, ymmärtämättömyytenä, pikkukakaroiden juttuna.  Ne on kaksoset!  Ja niillä on toppatakin hupuissa karvareunus! Mutta sitä en tajua miten se jatkui.  Ja se paheni.  Asiasta oltiin yhteydessä koululle, mutta kiusaajille ei koskaan tehty mitään.  Siinä missä minä vietin yläastevuodet hyvissä fiiliksissä, siskoni eristettiin ja rääkättiin, mitätöitiin.   Enkä minä vieläkään tiedä miten tai millä sanoilla, siskot ei kerro, mutta näin mitä kiusaajat saivat aikaan.  Opettajat pahensivat asiaa tekemällä liian vähän tai kääntämällä pään pois.

Kiusaaja rikkoo, kiusaaja varastaa.  Kiusaaja ottaa pois sellaista mitä ei voi mitenkään antaa takaisin, ja nauraa päälle räkäisesti. Se vie itsetunnon ja sujauttaa tilalle pelkoa ja pahaa oloa.  Ei osaa ajatella.  Olisi kiva tietää, että sellainen ihminen edes jossain vaiheessa herää ja ymmärtää tehneensä väärin.  Olisi kiva jos kiusaaja voisi tuntea edes sen huolen ja surun mitä aiheuttaa uhrinsa äidille, isälle, siskoille ja veljille.  En usko että kiusaajat kestäisivät saman mitä laittoivat siskoni kestämään.  En usko, että minäkään kestäisin. 

Haluaisin kertoa näille kiusaajille, että minun siskot on hauskoja, persoonallisia ja joskus todella, todella outoja tyyppejä.  Mahtavan outoja!

Haluaisin kertoa kiusaajille tämän:  toivon, että teidän lapsianne ei koskaan kukaan kiusaa.

En tiedä, mitä kaikkea siskoilleni sanottiin, mutta minä sanon: ootte rakkaita.
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...