31.12.2013

Himo

 
Kesken kaiken hyvä tässä näin lillutelun iski ankara himotus.  Ensinnäkin se hieno enon piikkikynttelikkö, sitä olen himoinnut muutaman viikon.  Samanlainen ensisilmäyshimotus iski kun näin sikarimummotyynyn ihan äsken lehden sivulla. Suurin ja vaikein himotus löytyi niinkin epäkaupallisesta paikasta kuin kirjasto.  Lainattiin pojan kanssa suuren suuri kirja, jossa on kauniita kuvia ihmeellisistä paikoista, ja kun yhdellä aukeamalla tuli vastaan käkkäräinen puu, iski todella todella iso himotus lähteä Aruballe kiipeilemään puissa ja kahlaamaan meressä.  

Nythän on niin, että kenelläkään tässä perheessä ei ole edes voimassaolevaa passia, eikä matkailu ole kertakaikkiaan koskaan ollut rahallisesti vaihtoehto, mutta voihan sitä haaveilla.  Ja voi säästää.  Tai voi haaveilla säästävänsä.   Voisi myös ajatella, että koska ei ole tuhansia euroja millä veisi viisihenkisen perheensä Aruballe, voi ihan hyvin sijoittaa kolmekymppiä hienoon kynttelikköön.  (Yli viiskymppiä tyynystä sen sijaan on ihan liikaa).  Tai sitten voi ajatella, että jos jättää piikkikynttelikön ostamatta, saattaa olla jo kolmeakymmentä euroa lähempänä Arubaa. Täytyy vain piilottaa se kolmekymppiä hyvin, ettei puuttuvat portaat tai terassi tai vessan viimeistely, rapun kaiteet, pönttöuunin uusiminen tai ruokakaupan hyllyt ala vaatia osingolle.

Oikein ihanaa vuoden vaihtumista kaikille, toteutukoon ensi vuonna jokaiselle ainakin yksi unelma!

29.12.2013

Väliaika, kahvia ja pullaa

Jokapaikassa sitä joulunpunastakin vielä kaikessa rauhassa.

Meillä on edelleen joulu.  Tai no, ei ole ihan täysjoulu, mutta ei ole olemattakaan.  On välipäivät, väliaika, semmoinen aika jolloin ei tunnu tarpeelliselta vielä viettää täyttä tohisevaa arkea vaan saa mennä puolinopeudella ja lojua vaikka kaiken päivää sohvalla ja ihailla  kuusta.  Lisäsin siihen just muutaman koristeen. On hirveän nätti kuusi tänäkin vuonna, ja kiitos lauhan sään se ei karista neulasiakaan yhtään kun ei ole joutunut paukkupakkasista sisälle sopeutumaan.  Koska viime vuonna joutui kuusesta luopumaan heti joulupyhien jälkeen, niin nyt otetaan kaikki irti sinne loppiaiseen saakka. 

On syöty ja jatketaan syömistä, mutta viime yönä näin jo unta että menin punttisalille.  Tosin siellä oli kaikista laitteista osat kateissa ja mulla oli jalassa toppahousut niin ei pystynyt oikein rehkimään.  Mutta kyllä mä sitten ens vuonna ajattelin taas alottaa.  Kunhan ensin syön kaapit tyhjiksi kaikessa rauhassa.  Mihinkäs tässä kiire...

Luin vuoden kauneimman kirjan, siitä kerron kyllä lisääkin, ja aloitin katsomaan Gilmoren tyttöjä ehkä viidettä tai kuudetta kertaa, mikä tuntuu hyvin rauhoittavalta.   Siinäpä ne aikaansaannokset.  Ai niin, vaan käytiinhän me perjantaina ekaa kertaa ikinä katsomassa joulualeja, oli aika ahdistavaa.  Ei viivytty kauan, mutta ihastuin yhteen mekkoon sekä ostin tytöille paitoja ja itselleni pari joulukoristetta.  Ne jotka siis äsken laitoin kuuseen.  

23.12.2013

23


Meillä on kaksi kuusta.  Pikkukuusen latvassa on ruusu ja sen yhdellä oksalla kilisee onnea tuova kiinalainen kisu.  Ison kuusen latvassa on tähti ja sen vieressä yläoksalla liitelee kyyhky: tuokoon se joulurauhaa, lukurauhaa, köllöttelyrauhaa ja mielenrauhaa. Sitten meillä on lokoisa sohva, nojatuoli ja kiikku.  Peittoja ja tyynyjä ja kuusen kynttilät.  Kinkku ja laatikot. Kaapit täynnä namusia, hyviä kirjoja ja ristikkolehti.  Aika bueno.

Illalla läppärikin siirtyy joululomalle, palaan jahka maltan.  Toivotan kaikille sydämellisen mukavaa joulua! 

 *************************************************************************************

19.12.2013

19

 kuvat on mössöä, mutta rakkaudella otettu.

Viime jouluna en löytänyt rakkainta koristetta mistään, yritin penkoa ja muistella missä olin kävellyt se kädessäni vuotta aiemmin, mutta  eihän sitä löytynyt. Kesällä se putkahti vastaan laatikoita siivotessa, pistin sen talteen ja unohdin uudestaan. Onneksi eilen avasin sattumalta just sen oikean laatikon ja löysin.  Kuusirivi on vain kaikessa parhaudessaan parhain.   Säilyköön jälkipolville perintönä.   Eilen leviteltiin muutenkin lasten askartelemia koristeita, onhan ne pakostakin ihania!  Näytin tietysti vähän mallia että miten pro -askartelija osaa ja leikkasin sammakolle tonttulakin,  koska mua niin kauheasti häiritsee jos sisustus on ristiriitaisa ja harkitsematon.   Ei siis kertakaikkiaan käy että sammakko loikkii lentää kesäasussa kun meillä vietetään joulua. 

Vartti aikaa pystyttää pikkuinen harjoittelukuusi, tip tapit asteikolla yhdestä kymppiin on jossain mukavan kasi puolosen tai ysi miikan vaiheilla. 

18.12.2013

Kello yhdeksän kuu


Se oli suuri, selkeä ja se möllötti ihan alhaalla.  Kamerani, tai kameran käsittelijä sen takana, sai tallennettua tuommoisen pyöreän valopallon.  Ei ihan yhtä vaikuttava, mutta onpa taas kaunista sinistä.  Hiljaista, rauhoittavaa ja tunnelmallista. Jos joku väri on tuudittava niin se on tuo.  Miten tässä nyt orientoituu tehokkaaseen siivouspäivään kun olo on sininen?   Pakko kai se on yrittää kun anoppi on tulossa kylään.

Ai niin, ne langanpäät!

15.12.2013

Piparista


Katoppa hups, muumeja taas mun blogissani.  No kun minkäs tälle nyt voi, menin ja hurahdin ihan kokonaan.  Uimahuoneen rakentamissuunnitelmat alkoi tästä piapriversiosta  johon metsästin hahmot huutonetistä.  Uskotte varmaan, että mulla on ollut aika kivaa näiden kanssa. Kattelen aina ohimennen että siellä se Tuutikin kamina lämmittää (sisällä on led -tuikku) ja esi-isäkin kurkkii ujosti laiturin alta (jolta on enimpiä lumia vähän lakaistu, huomatkaa).   Ja siinä on tuo Tuutikin avantokin, mistä jostain syystä tykkään kaikista eniten.

Vanhakin nuortuu, lauletaan,  ja jos ei edes jouluna niin sitten ei ehkä koskaan.  Mikä olis kyllä vähän harmi. Jouluna pitää saada leikkiä ja uskoa joulupukkiin, sen ymmärtää lapsikin. 

13.12.2013

Aina joku langanpää


Itsellenikin olen tehnyt lapaset, siniset ja kivat.  Ovat kämmenpuolelta identtiset anopin lapasten kanssa.   Nämä on jo käytössä hyväksi todetut, lämpimät ja sopivan kokoiset, mutta mikäs siinä on kun kaikki langanpäät on edelleen päättelemättä sisäpuolelta...   Ehkä nää on tällaiset salaisuuslapaset? Että hahaa ette tiiä, mullon täällä langanpätkiä!  Paitsi nyt tietysti osa tietää.  Hmm.  Emmää silti taida jaksaa ruveta just nyt päättelemään.   Jopas kuitenkin joku muistuttaisi niistä anopin lapasista, olisi varmaan hyvä niistä langanpäät piilotella ennen kuin antaa lahjan.

Muita asioita joita välttelen:
- Makaronivelli
- Kengät jotka pitää työstää jalkaan.  Siis nauhalliset kengät.
- Farkut kotioloissa
- Siivoaminen
- Kuntosali
- Se viime viikolla ostamani uusi tyyny.  Auts mun niskojani. 

11.12.2013

Perspektiiviä

#macarena!

Tämä tulee tänään tarpeeseen meikäläiselle.  Vinkkinä teille muillekin: ahdistuksen ja itsesäälin iskiessä klikkaa itsesi *tänne* ja pistä murheet oikeisiin mittasuhteisiin. (Vaikkei ahdistaisi, klikkaa silti. Lupaan, että hengitys helpottuu).  Mitä siitä jos työasiat on ihan auki kun uusi vuosi alkaa?  Onko se nyt sitten niin kauheaa, jos kaikki ei menekään niin kuin haaveilee?  Pääasia, että haluaa vielä haaveilla.   

Tammikuussa  voisin olla  väärään aikaan herännyt muumipeikko ja marista siitä miten hankalaa on, tai ottaa Tuutikin asenteen.  Että nyt ei ole omenoita, mutta on lunta. Ei siinä sen kummempaa.  Vai miten olis, jos ihan muina pikkumyinä ottais ihan kaiken ilon irti?*  Hirveesti aikaa tarjolla tehdä vaikka mitä. Kaikkea sellaista vaikka mitä, mikä ei maksa kovin paljon.  Vois rakentaa jotain.  Jos ei Taj Mahalia, niin ainakin pikkuisen uimahuoneen.  Koska tuosta muovisesta puuttuu komero ja mä nyt vaan itseasiassa haluan rakentaa sellaisen. 

*Ei muuten lopu muumivertaukset ihan heti, tilasin eilen suunnilleen kaikki puuttuvat pokkarit.  

Eikä muuten ahista enää.

9.12.2013

Huumaa


On luettu Taikatalvea ja vaivuttu muumihuumaan.  Ai vitsi, miten olen ihan uudelleen rakastunut Toven tarinoihin. Siitä onkin tosin aikaa kun ne on tullut viimeksi luettua.  Niin paljon Taikatalvi ihastutti, että piti uhmata vinttikomeron laatikkovuoria ja kaivaa esille uimahuone. Aika loppuun leikitty tämäkin, meidän kakarat on aika tehokasta sakkia.  Vaan ei se mitään, kyllä näilläkin leikit saa aikaiseksi. Tiedän koska kokeilin.  Ei haittaa niin kauheesti vaikka jäärouvalla ei ole raajoja tai lumihevosella luutahäntää, mutta se kyllä vähän harmittaa että myy on hukannut surffaustarjottimensa.  (Ja toisen kätensä).

Tunnustan, että tämäkin rakkaus sai kukkaron nyörit heltiämään ja etsin aamupäivällä kiihkeästi huutonetistä puuttuvia hahmoja. Posti tuo siis tässä joku päivä ainakin Tuutikin ja esi-isän.  (Jee, esi-isä!)  Jos jollain on ylimääräinen pikku myy tarjottiminee niin saa tarjota.   

PS:  Lapset ei ole tänä vuonna kirjoittaneet lainkaan lahjalistoja, mutta kun näillä leikin -köh tai siis- leikittiin, niin kuopus päätti toivoa joulupukilta ehjää settiä.  Informoin, että näitä ei kyllä enää valmisteta ja sain vastaukseksi hitaan katseen ja selvennyksen: Niin mä toivonkin näitä joulupukilta.  Nih.

6.12.2013

6


Lunta senkun tupruttaa lisää, ja kyllä mulle kelpaa!  Laitoin upeimmat buutsit jalkaan ja leikin vähän paparazzia kinoksissa itsenäisyyspäivän kunniaksi.  Pesonen ei ollut ihan yhtä innoissaan, mutta minä tykkään tällaisesta kyllä kissankin puolesta.   Päivän suunnitelmissa on repiä makkarin loput tapetit ja siivota joku nurkka, lukea Taikatalvi ja katsoa joku jouluohjelma lasten kanssa.  Ai joo, jossain välissä pitää vissin lumikolaankin tarttua...   Todettakoon, että koska päivä on jo puolessa ja sain vasta aamupalan syötyä ei ehkä ole realistista odottaa, että aktivoituisin ihan pian.

Hyvää itsenäisyyspäivää!
 

5.12.2013

Onni on uudet patterit

 Ennennäkemättömän kauniita kuvia taas.  Mutta onhan siinä joulunpunasta!

Mitä muuten pelastaisit jos palohälytin alkaisi huutamaan keskellä yötä?  Siis olettaen, että kaikki ihmishenget olisi jo pelastettu.  Ja eläinhenget.   Mikä olisi ensireaktio? 
 
Täytyy alkaa miettimään tätä omalla kohdallani, koska kun viime yönä alakerrassa alkoi palohälytin piippailemaan, en itse asiassa ensin oikein meinannut jaksaa tehdä mitään.  Käänsin vähän kylkeä ja odotin, että ääni rekisteröityisi jonnekin aivonmutkaan.   Sillä tavallahan se vehje  vaan piippaili niin kuin hälytin piippaa silloin kun patteri on loppumassa, mutta keskellä yötä sitä on vaikea vakuuttaa itsensä että mistään muusta ei ole kyse.   Kun on just ennen nukkumaanmenoa sulkenut pönttöuunien pellit  sitä alkaa miettimään, että jos täällä kumminkin on häkää.   Lukee hälyttimen takaa tekstin "carbon monoxide cannot be seen, felt or smelled but 

can 

kill 

you."    *(Luetaan sellaisella väräjävän kohtalokkaalla äänensävyllä)

Vaistomaisesti sitä sitten voi yrittää haistella vähäsen, tietenkin. Seuraavaksi kannattaa hakea jostain toisesta huoneesta toimiva hälytin ja kiivetä sen kanssa jakkaralle.  Jos lähtee taju niin saattaa olla häkää. 

Kävin vähän kaupoilla, ostin uudet patterit kaikkiin hälyttimiin sekä kaksi uutta (toivottavasti) hirveän hyvää tyynyä.  Aattelin nukkua vähän paremmin ihan tukkina ensi yön.

PS: tuli tarve tehdä erikseen selväksi, että ilmassa ei ollut siis häkää eikä kukaan saanut minkäänlaista myrkytystä.  Lenssu olisi saattanut iskeä, koska koin että on syytä vähän tuulettaa kaiken varalta.  Ja avata ne suljetut pellit.  Olisin varmaan ollut aika hauskaa tarkkailtavaa kun luin tokkurassa vähän palellen pyjamahousut päällä palovaroittimen tekstejä moneen kertaan jakkaralla könöttäen... 

4.12.2013

Hups


Vuosi sitten marraskuussa lähti keittiöstä keltaiset seinät, ja samalla teemalla jatketaan.  Taloon muutettaessa oli meikäläisellä vahva karkkivärikausi meneillään, nyt tuntuu siltä että kaipaan rauhallisuutta ja tasaisuutta.  Tylsyys saa kyllä edelleen pysyä kaukana poissa.  

Niin että kun mä vähän kokeilin ohi mennessäni makkarin tapetin reunasta, niin sehän lähti taas irtoamaan kuin unelma.  Juoksin hakemaan meisselin että sain lamput irti seinästä, ja varttia myöhemmin istun tässä tyytyväisenä.  Mulla on nyt valkoista seinää makkarissa ja olen siitä kovasti tyytyväinen.  Aika karski pohjamaalihan siellä nyt vaan paistaa, mutta toisaalta tykkään siitä hitsisti enemmän kuin tuosta tipunkeltaisesta. Sitäpaitsi, makkarin seinät oli selvästi mun kanssa samaa mieltä, että tapetin oli aika lähteä.  Muutenhan se olisi pistänyt edes vähän vastaan... Eiks niin? Oon aika varma, että remontointioppikirjoissa puhutaan jotain sellasta.

Aika mukava aamupäivä siis, tuleekin kiire harjata vähän tukkaa ennen kuin juoksen tästä töihin.

1.12.2013

Christmas is strong with this one.

 ...on the first day of christmas my true love gave to me
 cookie stamps bought online from ebay...

Kyllä se on niin, että nyt on joulu.  On se!  Lunta tupruttelee taas taivaalta, pihalla kököttää lumitotoro ja tuvassa tuoksuu pipari.  Star Wars pipari!  Olen ehkä snadisti addiktoitunut tekemään hauskoja ebay -löytöjä, koska kuka nyt tällaisia vois vastustaa, mä kysyn?   Tosin tässä pitäisi olla tietysti myös R2D2, Ewokki ja prinsessa Leia, mutta kaikkeahan ei ole pakko saada edes jouluna.

Marras-joulukuun vaihtuminen on meillä yhtä karnevaaliaikaa. Kuopus täyttää vuosia  marraskuun viimeisenä päivänä ja koska seuraavana aamuna saa hei avata jo joulukalenterin niin ollaan ihan pipareina riemusta. On aikalailla kokonaisesti hyvät fiilikset, tekis mieli mennä vaikka repimään makkarin tapetit kun tuntuu että paukkuja olis nyt.   Näihin tunnelmiin tänään.

PS:  Luke, I'm your cookie.
Oh dear, I seem to be quite delicious.
Eat a cookie you must.
 ärwaaaaarh!
 

24.11.2013

Kris Kross will make ya...

kuka nyt Havaijilla haluais asua?

Talven ekat lumityöt, juhlistin vähän.    Päässä soi jo siinä kolatessa että jump! jump! Oli siis pakko, ymmärrättehän.  Koska olen äiti, sain korkata lumikasan, lapset seurasi perässä.  Tai siis voisin kai sanoa, että testasin ensin onko tuo turvallista, mutta se olis kyllä vale. 

21.11.2013

Kyllä mäkin leikkisin!



Rakas joulupukki:
- Hyvä kiipeilypuu
- Vasara ja nauloja
- Köyttä 
- Kiikarit
- Taskulamppu
- Vuolemispuukko
- Tähtikartasto

20.11.2013

Himmeli #3

 
Viime vuonna tein pilleistä punaisen himmelin, maanantaina vihreän ja nyt otin ja uskalsin tehdä ihan oikeista oljista.  Viimeksi menetin hermoni kun oljet halkeili sitä mukaa kun yritin lankaa niistä läpi pujotella tai leikata sopivaan mittaan, mutta nyt sujui kivasti.  Niksi oli liottaminen: laitoin maljakon täyteen vettä ja oljet sinne olemaan, eikä yksikään haljennut leikatessa vaan jousti just sopivasti.  

Että siinä se nyt on, pampuloineen kaikkineen.  Luonnollisesti lainasin jälkikäteen kirjastosta himmelikirjan ja näin siellä sellaisen jota olis pakko ehkä ainakin kokeilla.  Tosin ohje alkoi: leikkaa 450 kpl...  En jaksanut lukea pidemmälle.   Onhan meillä nyt jo kolme himmeliä, ja tämä uusinkin vielä etsii paikkaansa.  Seuraavaksi pitää keksiä jotain muuta.

17.11.2013

Lämmintä kättä

#anopillelapaset

Tadaa!  Tässä on ensimmäiset viralliset peukalokiilani ja vielä kirjoneulotut sellaset *tuuletusta.  Niin tuli nätit. Myöskin snadisti  kuhmuraiset eikä aivan identtiset, mutta kyllä mä sanosin, että ylpee olen. Nämä on sitten anopin joululahja  -uskallan julkistaa täällä, koska Irma ei netissä roiku.  Ja jos joku teistä sisaruksista tai muista sukulaisista nämä näkee, niin ette sitten kerro. 

Lankana oli  nallea, joten homma eteni nopeasti ja kädet pysyy varmasti lämpiminä.  Nautin vaihtuvien kuvioiden tekemisestä, yksivärisiä lapasia on ihan tylsä alkaa tekemään tämän jälkeen.  (Enkä aiokaan, vaan meinaan tehdä seuraavaksi kirjavat itselle, lapsille ja miehelle).  Purkaminenkaan ei tuntunut pahalta, jos oli keksinyt kivemman kuvion.  Malleja etsin Pinterestistä ja äidiltä lainatusta Muhu -neulontakirjasta.  Sen verran käytin omaa mielikuvitusta, että lisäsin peukun piilopuolelle pienen syrämmen.  Jee minä.

Lopuksi sääraportti: Eino kaatoi tikapuut ja katkaisi yhden mäntypuun.  Heräsin kuudelta kuuntelemaan tuulen riehuntaa ja seitsemältä noustiin katselemaan palomiehiä raivaustöissä.  Ihan tosi pimeetä oli, mutta taskulamppujen ja lyhtyjen kanssa oli jännä kantaa petivaatteita olkkariin.  Ei kylläkään maltettu enää alkaa nukkumaan, vaikka tarkoitus oli vedellä sikeitä oikein pitkään. Hyvä näin, oli mukava aamu. Peukutus sille.


15.11.2013

Venus pyörii väärinpäin

Tiesittekö että:

-  Joku amerikkalainen hissiyhtiö on sitä mieltä, että vaijerit on historiaa ja tulevaisuuden hissit leijuvat sähkömagneettikenttien avulla. Kuvitelkaa!  Että niitä menisi peräkanaa ja ne väistelisi toisiaan sivusuuntiin ja luoja ties miten.  Ihan täysin käsittämätöntä, siis minulle ihan kirjaimellisesti käsittämätöntä*.   Se mua kiinnostaisi, että mikä tällaisessa leijuvassa hississä olisi se  turvasysteemi.  Jos sähkömagneettikenttä päättääkin että ei, nyt ei huvita toimia, niin mitäs sitten? Varmasti jotain, mutta kun ei riitä aivokapasiteetti eikä tunne magneettikenttäasioita niin ei voi käsittää.   

Ehkä voisi rakentaa alle kilometrin korkuisia taloja niin vaijereilla pärjää?  Simppeliä.

* note to self: perusta suklaatehdas, hanki magneetikenttähissi, palkkaa umppalumpat töihin.

- Siat tappavat vuosittain enemmän ihmisiä kuin hait.  Meillä on ollut muutama possu lapsuuden kodissa, mm. komeat emakot Samantha ja Sabrina.  Mun ei ole lainkaan vaikea uskoa tätä juttua. Miettikää sellasta Jaws -tyyppistä leffaa, missä olis vaanivia sikoja ja musiikkina se uhkaava dum dum - dum dum...

- Venus pyörii väärinpäin.  Siis ilmeisesti vastapäivään.  Vähän pitää periaatteesta vastustaa tuota väärinpäin ajatusta, korrektisti ilmaistuna se pyörii vaan eri tavalla kuin muut.  

- Avaruus karjuu.  Siis ihan huikea juttu: avaruudesta on napattu jotain radioaaltoja, ja on odotettu, että kuultaisiin kohinaakin.  Mutta onkin kuultu karjuntaa!  Avaruus on alkanut karjumaan 2009, ja se karjuu edelleen.  Eikä tiedemiehet tiedä yhtään miksi se karjuu eikä ole keksineet että mistä se ääni tulee.  Tulee kuulemma vähän niinku kaikkialta.  Hoo kuulkaa, tämä juttu on hymyilyttänyt mua monta päivää!

Tiedemiehiä auttaakseni tässä kaksi hypoteesia:
*avaruus on nainen, ja sillä on pms.
* titaaneilla on ollut fudismatsi, ja nyt häviäjäpuolen huligaanit on ihan että noooouu!

Paljon muutakin opin, kun luin kahvitauolla Tieteen kuvalehteä.   Harkitsen kestotilauksen tekemistä.

11.11.2013

D'accord? D'accord.



Sitä vaan, että eikös olekin nätti neuletakki?  Kuva on keikkunut mulla Pinterestissä ihailtavana pitkään, ja nyt, tänään, ihan tosta vaan törmäsin samaisessa paikassa samanlaiseen takkiin ja kuva linkitti suoraan ohjeeseen!  Oli niin voittajafiilis, koska tuon ekan ihanan kuvan yhteydessä puhuttiin ranskaa ja kuka sitä nyt osaisi?  En ainakaan minä, joka sitä muka opiskeli lukiossa. (Josta pääsin pois samana keväänä kun tuli se MM-kulta lätkässä.  Nimenomaan SE MM-kulta eikä tää jälkimmäinen). Voin kertoa, että sellaset mieleen painuneet fraasit kuin Quel temps fait-il aujourd'hui  ei hirveesti auta avaamaan ranskankielistä tekstiä, olkoonkin että sen voi kerran heittää keskustelun alkuun jollekin, jos on pakottava tarve sanoa jotain ranskaksi.  Toisen kerran jos yrittää niin saatetaan vähän ihmetellä.

Mutta että kyllä mua vähän nolotti kun nyt tarkemmin tuota ensimmäistä linkkiä tutkittuani huomasin, että siellähän lopussa seisoo ihan selvästi: Modèle: Shift of Focus de Veera Välimäki.  Olishan tuon varmaan hoksannut, jos olis viitsinyt sinne asti lukea.  Mutku olin vaan ihan että apua ranskaa en tajua.   Onneksi en tätäkään kieltä laittanut ceeveehen enää.  Soon englanti, jonka hanskaan ja muut on unohdettu.  

Äiskä lupas langat joululahjaksi, ja ohjeet on onneksi englanniksi.  Jää nähtäväksi sitten tuleeko valmista joskus.  Ennen joulua pitää kuitenkin kutoa pari juttua vielä alta pois. (Voin kertoa näin ihan salaisesti, että se ensimmäinen kirjoneulottu peukalokiila onnistui oikein kivasti. Toisella yrityksellä. Voin kyllä laittaa myöhemmin ihan kuviakin kun ei se anoppi onneksi tätä blogia lue).

Samma på svenska: Det är bara så här at det där kielitaito är inte en itsestäänselvä juttu.

EDIT:
 

7.11.2013

Kolmella sanalla

Caspian oli kans sitä mieltä, että kyllä enemmän on kuitenkin aina enemmän.

Piipadoosta pätkähti haaste, kiitos! Kiitos myös vihreälle linnulle ja vuodenaikatalo -blogille haasteista, tartuin nyt tähän helpoimpaan tehtävään jossa pitää kuvailla kotia kolmella sanalla.  Kivaa, mutta huh.  Ensimmäisenä just tänään tulee mieleen pöly, muruset ja pyykki, mutta kyllähän me nyt keskitytään muihin juttuihin, eikös juu.  

YKSITYISKOHDAT:
Tykkään siitä, että on jotain pientä mihin silmä tarttuu.  Tykkään pienistä jutuista niin paljon, että meidän kodissa yksityiskohtiinkin lisätään yksityiskohtia. En osaa pitää seiniä tai tasoja tyhjinä, olen ihan sikahuono pelkistämään.   Parasta on, jos siihen pikkujuttuun liittyy joku muisto.  Ja muistoksi riittää vaikka se, että kylläpä oli mukava  sekin kerta kun spraymaalasin muovielukoita valkoiseksi.  (Niistä tuli komea kynttilänjalka, jonka kissa sittemmin tiputti pöydältä.  Virtahepo katosi, ja nyt on eläinpyramidissa aukko).

HASSUILU:
No siis tämähän on ihan avainjuttu minulle.  Kannatan leikkimieltä, supersankareita ja hyväntahtoista vinksahtaneisuutta.  Esine tai kuva on maksimaalisen kiva, jos se saa hymyilemään, ja kukapa nyt ei haluaisi kodissaan hymyillä.    Ehkä toi Albanian prinssi Caspian.  No ei kai sekään ihan tosikko ollut kun tatuoi itseensä eläintarhan.

RÖNSYILY:
En siis osaa pelkistää, enkä pitäytyä yhdessä tyylissä. Tykkään kerätä muistoja ja muuten vaan kivoja esineitä.  Kirpputorit on hieno asia.  Tästä seuraa, että meillä on aika paljon kamaa.  Nykyään tosin en enää automaattisesti raahaa kaikkea kivaa kotiin, ainoastaan sellaiset jutut joista innostun kunnolla.  Tosin olen helppo innostumaan...  Välillä, yleensä  siinä kohtaa talvea kun valo lisääntyy, tulee tarve vähän raikastaa kotia ja karsia tavaroita.  Vastineeksi syksyllä joka paikkaan ilmestyy sitä sun tätä ihan kuin itsestään.  Olen itseasiassa aika varma, että osa näistä jutuista sikiää ihan itseksensä. MOT:

lisää on 
Make A Gif
 konnichiwa vaan teillekin.



2.11.2013

Mitä saavutin tänään



- Opetin kuopukselle miten ponskari kiristetään. Hän ilahtui kovasti.  Aiemmin ei ole ollut tarvetta tälle taidolle,  neidillä kun on ollut tapana leikkiä saksien kanssa

- Luin Ruskean kastikkeen toiseksi aamupalaksi,  en tehnyt itse ruokaa.  Tykkäsin kirjasta, ruokakin oli hyvää.

- Opetin äidin käyttämään Pinterestiä.  Voi sitä inspiksen määrää!  Pinnailtiin tuoreille boardeille joulujuttuja ja käsityöjuttuja ja leipomisjuttuja jajajaja.... Tiiätte kyllä miten siinä käy kun Pinterestin kanssa alkaa väleihin.    

- Rapsutin koiraa, halasin pikkuveljeä. (Muitakin halasin).

- Palelin.   No sehän ei teknisesti ottaen ole saavutus, mutta kyllä kuuluu saada sanoa jos on ollu kylymä.  

31.10.2013

Kyllä minäkin niin


pitää ostaa karvalakki.

Kyllä ei olis pitänyt odottaa näin pitkään ennen kuin luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan.  Se mitään ikävä kirja ollut niin kuin pelkäsin, vaan  ihan hirveen mukava lukukokemus, minkä suunnilleen koko muu Suomi jo tiesikin.  Luulin, että se mielensäpahoittaminen olisi aika raskasta ja valittava vanha mies epämiellyttävä tyyppi,    mutta minähän siitä ukosta tykkäsin ja sillä oli ihan järkeenkäypä filosofia:

"Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin  ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu niin saattavat mennä suonet tukkoon, saattaa sydän leikata kiinni. Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä.  Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin."

Katoppa kun tämä osui minua suoraan sydämeen siinä mielessä, että vaikka minusta ei nyt ehkä ole tarpeellista valittaa kirjallisesti paikallislehteen ihan joka asiasta, niin kyllä pitää ihmisessä olla sen verran älyä, että se sanoo kun jokin vaivaa.   Ja muahan on vaivannut ja niinpä olen sanonutkin viime aikoina.  Hauskaa se ei ole ollut, mutta  kyllä ei ole suonet tukossa ja sydänkin pumppaa.  Se mikä on jumissa, niin se on niskat, hartiat ja selkä. Perusteellisesti sementinlujassa jumissa.  Toimin ilmeisesti  eri tavalla kuin vanha mies sillä tavalla että mun täytyy prosessoida stressi myös fyysisesti.  Kroppa ei ole ainakaan vielä oppinut, että pelkkä puhe riittäisi. Ehkä se tulee sitten iän myötä sellainen kyky?  Mutta kohta pitäis helpottaa, koska puhuttu on  eikä kroppa enää juuri jumimpaan tilaan pääse. (*kop kop*).

Että eiköhän tässä ihan kohta taas tunne itsensä taas positiivisemmaksi itseksensä, vaikka kyllähän minä niin perusteellisesti hermoni menetin toissa iltana kun kaiken muun ikävän lisäksi tietokonekin meni ja  tilttasi ja vaihtoi kaikki tekstit puolikuiksi ja laatikoiksi ja piti kummallista vikinää.

Mielensäpahoittajalle neljä tähteä, viis sydäntä ja luja rutistus: 

**** 
♥♥♥♥♥

27.10.2013

Kahdenlainen olo



Joulujuttuja täällä puuhastellaan vähän kerrallaan.  Eilisillan ja tämän aamun olen tihrustanut lapasten kuvia ja laskenut silmukoita, aattelin alkaa tässä sitten illan päälle kutomishommiin.  Kertokaa joku miten tehdään peukalokiila? Joulukalenteripolitiikka on seuraavanlainen:  Tehdään yksi yhteinen, mulla on siihen yllärit valmiina.  Vuoropäivinä saavat avata ja sitten joulun jälkeen tai tuurilla jo siinä just ennen joulua voi sijoittaa niihin lego- poni- ynnä muihin kalentereihin kun ne saa puoleen hintaan.  Toivottavasti.  Öö, ainakin viime vuonna näytti saavan. Pienellä riskillä mennään ehkä.

Suunnittelussa piilee hauskuus, ja siinä löysin rantein fiilistelyssä. Jos keskittyy liikaa, katoaa koko juju.  Oon hamstrannut puolivahingossa kaikkea mihin voi laittaa kynttilän, lautasia, kuppeja ja jalkoja.   Vastaantottanut tonttupostissa kaikkea salaista, mikä on ollut mukavaa.

Pienen joulukivan lisäksi on kuitenkin semmoinen turhautuminen ja veetutus päällä, että tekis mieli murista.  Murisenkin, valitettavasti.   Eikä se tunnu menevän ohi, mikä on kaikista turhauttavin seikka, ja sen takia pitää murista lisää.   Sitten tuntee ittensä ihan huonoksi ihmiseksi, ja taas ottaa päähän. Hirvee kierre. Kissakin kakkasi matolle, ryökäle.  Ja tietysti siihen joku tallasi sitten päälle.  Epäreilua, mä sanon!   Väärin ja ärsyttävää!   Raah.

Otetaan siis vastaan kaikki vihjeet  millä ketutus maximus ylitetään.  Ei saa sanoa, että kyllä se siitä, koska se olis just nyt niin ärsyttävä kuulla  Vähänkö olen kyllä ihana ja valoisa ihminen.

Lopuksi haluan sanoa kissanpentuja ja muuta suloista. ♥

24.10.2013

Joulupukki tai muu partamies

yläkuva etsy, alemmat kuvat finnish design shop.

Yritin tehdä lahjatoivelistaa joulupukille  kun sain vihjeen, että hän on tänä vuonna taas vähän eksyksissä sen suhteen mitä mulle toisi.  Mutta eihän sitä nyt käskystä keksi mitä haluaa!   Vaikka sarvekas jänis voisi olla just se juttu, mikä seinältä vielä puuttuu, ja Klaus Haapaniemen tyynyt on  hulppean kauniit (ja kalliit), niin emmää nyt sitten kuitenkaan oikeen tiiä.  

Tehosekoitin meni kyllä justiinsa rikki, mutta kun ne kodinkoneet ei ole oikein ehkä kivoja saada lahjaksi?  Viime vuonna pukki onnistui kyllä kivasti, että jospa se nyt vaan ottais iisisti ja luottais vaistoonsa.  

Jos voisi saada mitä vaan, niin kitaransoittotaito olis kiva, ja tosi hyödyllinen lahja olisi purkillinen  mikä minusta tulee isona  -ideoita.  Sieltä vois valita yhden, ja sitten *pim* olisi maailman paras ja hauskin sarjakuvataiteilija.  Joulupukiltahan onnistuu kyllä siis ihan mikä vaan, että toivottavasti nyt tontut kirjasitte nämä viimeiset muistiin!

17.10.2013

Ensilumi! Suklaata! Jouluostoksia!


Eilen tuli ensilumi ja tänään oli pakko tuoda kaupasta kotiin joulusuklaata.  Tämän sääilmiön voisi kyllä ilmottaa ihan uutisissa: lännestä alkaen lumisadetta  ja marketeissa kuhinaa suklaahyllyjen tienoilla.  Joku on keksinyt tehdä appelsiinijulioita, mikä on ihan hyvä keksintö.  Niin hyvä, että on maha aika täynnä nyt.  Entisiä kirsikkajulioita pitä saada tietysti myös  piakkoin, se on semmoinen  suklaahimon korkeapaine nyt.

Sitten aion kehuskella:  mulla on jo kymmenen lahjaa hankittuna.  Tänä vuonna olen viimein tehnyt sen mitä aina suunnitellaan: hankitaan pitkin vuotta ja tsekataan alennusmyynnit.   Vaan on mulla vielä toiset kymmenen hankkimatta, että tsekkaamista riittää.  Marras- joulukuulle osuu sen joulun lisäksi neljät -eikun viidet synttärit - eikun kuudet!  Koira täyttää kuusitoista samana päivänä kuin isäntänsä neljäkymmentä.  Että lisätään hankittavien lahjojen määrä yhteentoista.  

Kesärenkaat alla, mutta joululahjat ja suklaa-asiat aika hyvin hanskassa.  Hyvä minä. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...