30.5.2013

Nuppineulatesti



Viime marraskuussa kyllästyin keittiön keltaisiin seiniin ja maalasin ne valkoisiksi.   En edes sävyttänyt maalia, ideana oli, että kun näen seinät tyhjinä, mulle jotenkin valkenee mitä niille oikeesti haluan tehdä.  Toisaalta oletin, että ehkä mun keittiöni muuttuisi sitten sellaiseksi supervaloisaksi hehkeäksi trendikeittiöksi, jossa olisi nättiä ja kivaa ja khuulin vaaleaa.   No niinpä vissiin.  Samantien oli pakko vetää vähän piparireunaa tuonne katon rajaan kun meinasi tuntua liian aikuismaiselta, ja silti istuin kaksi päivää nojatuolissa silmät suurina ja sairastin sitä kalpeutta.

Sittemmin ahdistus toki meni ohi, ja valkoiseenkin on sillai tottunut, mutta aina kun noita seiniä alkaa oikein katsomaan, niin ei ne kyllä mulle sovi.   Vähitellen tulin siihen tulokseen, että haluan tollaisen valkopohjaisen, mutta aika värikkään kasviaiheisen tapetin.  Pitkällisen ajattelutyön tuloksena tein äsken  nuppineulatestin ja kiinnitin nojatuolia varten ostetun kankaan seinälle ihan testatakseni omaa oloani.  Tulokset oli melko selkeät: väripommitus tuntui tutulta ja turvalliselta. (Vaikka sillä haavetapetilla olis kyllä varaa olla asteen tai pari tuota kangasta hillitympi...)

Virallisestihan valkoinen avartaa, mutta minä aistin sen vähän epämäräisenä.  En saa tilasta mitään otetta ja olo on levoton. Kaikki näyttää hajanaiselta ja roiskitulta, ja vaikka valoisuus kieltämättä lisääntyy, on se jotenkin tyhjää valoa. Tosin näin käy vain omien seinien sisällä, toisten kodeissa tai kuvissa valkoiset seinät näyttää ihanilta, avarilta ja puhtailta.   Ja vaikkapa nyt just tuo yläkuva on mun silmääni ihan kiva, mutta se onkin  rajattu otos.

Tykkään, että ikkunat piirtyy esiin tummasta seinästä, tykkään siitä miten huone ottaa syliinsä kun sillä on selkeät rajat.   Ja nyt tykkäisin kovasti jos tilillä olisi tapettirahaa, mutta eipä ole.  On sentään ajatus siitä mitä aikoo, mikä on puolet hommasta, väitetään.  Tunnen silti itseäni sen verran, että pidätän oikeuden täydellisiin mielenmuutoksiin.  Että saapa  nähdä mitä keittiöstä taas tulee sitten joskus kun jotain tapahtuu.

PS:  Jos joku  keksii kuvaillun kaltaista tapettia, niin ehdottakaapa ihmeessä!

29.5.2013

Helle


On pesty jo kuus mattoa, leikattu nurmikko ja nukuttu ikkuna auki.   Tänään kynittiin jänikselle kesäturkki, kyllä sillä mahtoikin jo olla tukalat oltavat moppinsa alla vaikka häkki varjossa onkin.  Minä menin ja heitin oman talviturkkini järveen, lapset ehti luopua omistaan jo pari viikkoa sitten.  

Kesäjuttuja, kesäfiilis ja ihan oikea h e l l e. 

*syrän*

Niin ja hyttysetkin ilmestyi jo!  Niille ei syräntä, ärsyttävät nipistelijät.

24.5.2013

Lintubongailua eli miten kirjosiepolla kävi flaksi



Navetalta kannettu heteka on osoittautunut oikein mainioksi bongailupaikaksi.  Siinä voi haistella tuomenkukkia samalla kun pitää silmällä pihan suosituinta (ja ainoaa) linnunpönttöä.

Olen makoillut tuossa aika ahkerasti ja tehnyt seuraavia huomioita:

- Kirjosiepolla on huikeat laululahjat ja horjumaton itsetunto. Se jaksaa uskoa viehätysvoimaansa vaikka kolmen päivän yhtäjaksoinen sirputus-, kujerrus-, tuituttelu- ja vislauskonsertti ei tunnu herättävän vastakaikua.  Nimesin tämän vaiheen Fabio-efektiksi.

- Kirjosiepon mielenterveydestä tai fyysisestä jaksamisesta ei tarvitse huolestua, vaikka sen ylenpalttinen laulaminen kuulostaisi vähän maaniselta.  Se on vähän niinku sen juttu.

- Kun paikalle viimein lehahtaa tyttökirjosieppo, bongari saattaa intoutua spontaaneihin hurraahuutoihin ja aistia pientä mielenliikutusta.  Tästäkään ei kannata huolestua, normaali homma. Reaktion voimakkuus saattaa vaihdella bongarin peroonasta riippuen.

- Kumppaniehdokkaan löydyttyä kirjosieppouros siirtyy Seppo -vaiheeseen.  Mahtipontinen itsensä korostaminen väistyy sympaattisemman kodinrakentajan persoonan tieltä.  "Tässä tää nyt on, tää on tällanen pönttö ja ihan kivalla paikallakin.  Tästä voi kato seurata vaikka tuon naisen käyttäytymistä tossa hetekalla, se on ihan mielenkiintosta."*

*kolmen päivän jälkeen uskon puhuvani melko sujuvaa kirjosieppoa.  Tai sitten olen saanut auringonpistoksen.  Jompikumpi.

-  Seuraa harkinta-aika, jolloin linnut pyrähtelevät pönttöön ja pois, oksalle ja taas pönttöön.  Välillä tyttö käy niin kaukana, että Seppo jo vähän huolestuu, mutta kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti ja tällä hetkellä pariskunta remontoi uutta kotiaan rauhassa, koska bongari malttoi siirtyä sisätiloihin. 

Lisäksi talon päätyyn on palannut pääskypariskunta.  Mukavia nuo kesäasukkaat.

23.5.2013

Vihertää!


No ollaan me täällä vielä, nautitaan kesästä!  Aika mahtia, että se päätti tulla  saman tien kun kevät kerkesi alkaa. Viime vuonna ensimmäinen lämmin päivä oli jossain kesäkuun puolivälin paikkeilla ja nyt ollaan kuljettu shortseissa jo viikko!   Sanoinko jo että huutomerkki! 

Kuvat otin viikko sitten kun nautittiin pihasaunassa ensimmäisistä vihreistä - myös jätskistä, kuten suupielistä näkyy.  Nyt jo kukkii tuomi ja on rusketusrajatkin.

Ja koulua enää viikko.

12.5.2013

Kevätpäivä


Suloisen lämmin kevätpäivä, äitienpäivä ja leikkimökin siivous- sekä varustelupäivä.  Myös haravointi-, pyykkäys- ja kakunsyöntipäivä.    Suunnitellaan mitä kaikkea pihassa tapahtuisi, jos saataisiin paikalle Huvila ja Huussi tyypit -päivä. 

Ei kertakaikkiaan tule esiin tarvetta tulla sen kummemmin tänne blogiinkaan jorisemaan, toukokuu on ainakin meikäläiselle kuuminta kuherruskuukautta pihahommien kanssa.  Aurinkovoimalla jaksaa heilua tuntikausia putkeen, ja lämmön tunne iholla on suorastaan huumaava.   Ootteko ikinä nähneet hiehoa kun se pääsee talven jälkeen kevätlaitumelle?  Olo on sellainen.   Koikkelehdin ja riehun ja tunnen, että mahdollisuudet on rajattomat (kun puhutaan kukkapenkeistä, pihapuiden kaadosta ja sen sellaisesta).

Kyllä kevät saa ihmisenkin heräämän. Kuopus  totesi tuossa yksi ilta että näytän tosi nuorelta. Olin imarreltu sekunnin, mutta sitten se jatkoi mietteliäästi "kun sulla on noita punasia pilkkuja naamassa". Eikä puhunut mistään pisamista.   Jep, kevät tuli ja mä puhkesin kukkaan.   Sekään ei melkein haittaa tähän aikaan vuodesta.

5.5.2013

Sunnuntain kuluksi


Nukuin myöhään, lämmitin päiväsaunan, piirtelin kaapin oveen, vein yhden lapsen mummulaan yökylään  ja ajoin kotiin trampoliini takakontissa.  Vielä pitää laittaa yksiin lenkkareihin kengännauhat ja tehdä yhdet luokkaretkieväät.  Ihan sopiva sunnuntai.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...