29.8.2013

Syyshuuma

Luottojalkineet jo vuodesta 2001 - korvaamattomat.

- Kaadettu kaks  pihlajaa, istutettu viis.
- Metsästetty hyviä pihlajia pihan laidalta sekä metsästä.  Löydetty.
- Hyötykäytetty vanhoja suksisauvoja sekä rikkimenneiden krokettimailojen varsia viiden pihlajan tukipuina.
- Silputtu noin tsiljoona oksaa. Oikeesti, tsiljoona.
- Levitelty oksasilppukatetta.
- Miehen toimesta tehty raivausihme navetan päädyssä. Hurraa!
- Siirretty tusina pensasta, pari kottikärryllistä kurjenmiekkoja ja sylillinen kuunliljoja.
- Kitketty kasapäin nokkosia tuplahanskoitettuna. (Tiskihanskat alla, työhanskat päällä).
- Leikattu alas kolme ruusupuskaa.
- Kuskattu kuus kottikärryllistä muhkeita kiviä pois pihan keskeltä lojumasta toisaalle lojumaan.
- Kuskattu ne kivet uudelleen, koska on keksitty, että saunan seinustalla on niille hyvä paikka.
- Poistettu saunan seinustalta kukkapenkki, koska on keksitty laittaa siihen kiviä.
- Ostettu multaa pussissa.
- Istutettu kirsikkapuu.
- Ajateltu istuttaa omenapuu.
- Muistettu, että hopeapaju se on komea puu.
- Päätetty hankkia hopeapaju.
- Ja marja-aronian taimia.
- Sitten joskus.
- Ehkä myös vaahtera.
- Juotu vissyä litra tai pari päivässä.
- Hikoiltu.
- Multa- ja ruohotahraisena.
- Oltu syyshuumassa.
- Ja silmätulehduksessa.
- Ei kauhean nättinä, mutta onnellisena.

25.8.2013

eskarilainen tajuu

Hän imitoi merimakkaraa.
  

- Äiti, olis kyllä aika kätevää, jos ihminen tajuais eläinten puhetta.
- Mm-mm, olis tosi kätevää.
- Niin eläimet vois sanoa, että mikä hätänä kun kysyis.  Ja sitten tietäis.
- Se kyllä olis hyvä juttu.
- Niinpä.

- Äiti, joskus ihmisillä on kyllä aika vähän tajua.
- Niinkö?
- Niin.  Kun joskus ihmiset kysyy, että mikä hätänä, niin jos mies kysyy, että mikä hätänä
niin naiset sanoo että ei mikään.    Mutta kyllä niitä joku vaivaa. 

♥♥♥

24.8.2013

Arkistoon!

Kissa ei arvosta ruokailulavaa.

Lojuuko ympäri kotiasi paristoja ja pieniä kiviä?  Onko taskulammpu aina hukassa kun sitä kaipaa?  Tai vasara? Teipit, laturit, silmälasikotelot, piippu, kuntosaliohjelma, tuikut, tulitikut, hienot sulat?  Onko?  Ei hätää: hommaa arkisto!     Kirjastossa ei tätä enää tarvittu, mutta siellä sopivasti käyneet siskot tuumas, että Tiina varmaan tykkäis.  Soittivat mulle, ja minä tuumasin, että vähänkö olis hieno.    Ja onhan se.  Ja siinä on vielä tilaa vaikka mille.

*Erikoismaininta oikean yläkulman laatikolle, johon on piilotettu jatkojohto, jossa on kiinni kaikkien puhelimien laturit.  Ei enää lojuvia latureita pöydillä, hurraa!


19.8.2013

chip it


Kylläpäs vaan onkin siistin ja seesteisen oloinen  tuo mun nurkkaus.   Oikeestaan niin paljon seesteinen, että näyttää jo vähän tylsältä.  Kaipaa äkkiä jotain äksöniä.   Vaan eipä hätää, sillä tuolin takana kovastikin tilannetta korjaava sisustusratkaisu, jota myös leikiksi kutsutaan.  Tosin ihan rehellinen sotkukin näyttää aika tylsältä kun vieressä on hei värilastut.  Tulee sellainen hyvin professionaali vaikutelma.  Ei mikään kiire siivota, täähän on oikeen harmooninen.     Hunajaista -blogissa bongasin tuon  chip it! -sovelluksen, hirveen hauska, nopee ja koukuttava.  Täydellistä nettikarkkia siis.   Kokeilkaa vaikka :)


18.8.2013

Lyhty


Kyllä naisella pitää omat liikennevalot olla, tuumas siippa ja osti mulle synttärilahjan vähän etuajassa.  Miksi ostaa kukkia, kun voi lahjoa vaimoa rautatielyhdyllä?

15.8.2013

Peikkodekkari


Nainen, kohta 37v. lainasi kirjan, koska piti sen kansitaiteesta ja koska heti suurella kirjoitetun nimen alapuolella mies nimeltä Karl Ove Knausgård julisti, että

"Staalo 
on fantastinen 
sanan jokaisessa 
merkityksessä".   

Sehän nähdään, tuumas nainen 37v.  ja vingutti kirjastokorttia.   Lainasi peikkokirjan.

  "     - Magnus!
Hänen äitinsä on noussut puolittain ylös ja osoittaa metsän reunaa aivan mökin takana, josta kuusien oksanhaarat sotkeutuvat toisiinsa ja pimentävät kaiken. Mitä äiti osoittaa?
Ensin hän ei näe mitään, mutta sitten hän huomaa, että metsässä liikkuu jotakin, ja seuraavaksi hän erottaa, että sieltä pilkistää harmaa kallo. Luimistelevat, ryhmyiset korvanlehdet. Viikset, jotka roikkuvat suupielistä suoraan alaspäin kuin pitkät kuolanauhat. Takkuinen, litteä otsa, joka on kääntynyt heihin päin.
      -Näetkö, äiti huutaa, -näetkö jäniksen."

 Staalon ensimmäiset 39 sivua olivat silkkaa lumousta,  olen heikkona lapsen näkökulmasta kerrottuihin tarinoihin silloin kun ne tuodaan lukijalle aitoina, koristelematta ja korostamatta.  Magnuksen ja äidin katkeava kesämökkiretki kuvataan juuri näin.  Luvun tunnelma on odottava ja tiheä kuin metsä johon Magnus katoaa. Täydellinen alkusoitto kirjalle.

Loppukirja ei saa minua aivan yhtä hurmoksiin, mutta pidin siitä paljon.  Pidin siitä, miten tarina aukeni vähä vähältä eri kerrontakulmien kautta, ja siitä miten se onnistui yllättämään.  Säikähdyksiltäkään en välttynyt, sillä kirjassa on myös kauhuelementtejä, mutta niillä ei mielestäni mässäilty liikaa.  Siitä pidin erityisesti,  että joku ottaa peikot ja maahiset ja kirjoittaa niistä kirjan, jossa on peikoista ja maahisista huolimatta hyvin realistinen vire.  Stefan Spjut kuvaa syrjäiset talot, kummalliset rutiinit ja hahmot tavalla joka tuntuu paikoin hyvin elokuvalliselta*, ja kirjan loppuosa  johtolankojen seuraamisineen on suorastaan dekkarimainen. Ruotsalais-dekkarimainen.   Ruotsalainen peikkodekkari.  No niin.  Enköhän itseasiassa lopeta tähän ennen kuin teen enempää hallaa hyvälle kirjalle. 

 Jos kaipaa juonikuvausta, laimean sellaisen voi löytää vaikkapa täältä Liken sivuilta.  Menkää mieluummin kirjastoon ja lainatkaa Staalo. 

*PS: Staalo -leffa on jo tekeillä. Saa nähdä saako Beck Sussosta seuraajan.

10.8.2013

Teestä, roboteista ja esi-isistä


Toiseksi viimeinen lomapäivä.  Päivän kesäasuna sortsit ja villasukat. Nenä vähän vuotaa ja enteilee syys eiku kesäflunssaa.  Juon paljon teetä, ja miksi en jois kun mulla on noin hieno teerobottikin?   Ehkä toimivin apuväline teenjuojalle ikinä: helppo täyttää ja putsata, vetää tarpeeksi paljon  puruja ja  näyttää hauskalta. (Ilmainen mainos: se on Clas Ohlsonilta, 3,95).

Toiseksi viimeisen lomapäivän kunniaksi korkkasin äidiltä saadun körttiteen.  Eikös ookkin komian näköstä väkeä etiketissä?  Ovat ihan aitoja esi-isiä: isän isän isän isä ja isän isän isän äiti siinä istuu körttihymyt ojennuksessa.   Joivat kyllä varmaan itse kahvia, Manna ja Ida.  Ja suvun tietäen olivat luultavasti aika paljon hilpeämpää väkeä kuin kuva antaa ymmärtää. 

Voiskin tästä mennä hörppimään vielä pari kuppia.  Ja äiti, ens kesänä voit ostaa useamman paketin, hyvää on!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...