30.9.2013

Kun ei mene niin kuin odottaa


Tiiättekö, kun joskus innostuu kamalasti jostakin asiasta, mutta sitten kaikki ei olekaan ihan niin mahtavaa kuin odotti? Ei mitenkään vakavasti, vaan ihan pienellä mittakaavalla.  Sen verran, että tekee mieli sanoa höh. Kuten esimerkiksi:

- Facebookissa mainostetaan Iittalan kattauskilpailua, jossa voi voittaa valitsemansa astiaston.   Innostuin!  Haa, mulla on ihan naurettava astiatilanne, esimerkiksi leipälautasia on seuraavasti: neljä vaaleankeltaista teemaa, yksi vaaleanvihreä lautanen, yksi norsukuvioinen ja yksi... eikun siinä ne olikin. Että kaapissa olisi paikka ihan oikealle asiastolle, mitäpä jos osallistun?   Kiva juttu, niin teen.   Paitsi, että osallistuvan kattauksen pitikin sitten olla enimmäkseen Iittalan astioista tehty.  Että se palkinto meneekin jollekin, jolla jo on joku astiasto.   No jaa, ei mikään maailmanloppu, mutta pieni semmonen höh.

- Varasin kirjastosta Gillian Flynnin Kiltin tytön, koska sen piti sisältää ihan huikeita juonenkäänteitä ja yllätyksiäJännitystä ja vaikka mitä.  Kustantajakin lupaa, että näin on. Mutta arvasinkin kirjan juonen jo aivan alussa (siinä missä aviomies löytää ensimmäisen viestin), ja yllätyksenä tuli ainoastaan henkilöiden vastenmielisyys.  Kirja ei ollut huono, mutta koska odotin tulevani yllätetyksi, petyin. Toinen höh.  Mutta myöskin jee: näillä hoksottimilla kannattanee ryhtyä dekkariksi.

- Ajattelin siirtyä kepeään Chick Littiin, ja tartuin kirjaan nimeltä Etsin sinua, Mr Darcy.  Täähän ei voi olla huono, koska Colin Firth.  Itse Jane Austen on kiva ja austenfanit varmasti symppiksiä ja nokkelia.  Vaan kun se oli kyllä aika huono ja ohutjuoninen opus.   Semmoinen, että välillä sitä piti ravistella pään päällä niin kuin sillä olisi saanut aikaan edes vähän jotain jännitettä tarinaan.  Ei saanut.  Itse Jane Austenkin olisi sanonut, että no höh.

- Mutta toimii homma toisinkin päin.  Iltana eräänä istuin kutimien kanssa sohvalla ja etsin telkusta sopivaa taustaääntä seuraksi.  Sellaista, joka ei liikaa ärsyttäisi tai veisi keskittymistä silmukoiden laskemiselta.  Kävikin niin, että seurasin valitsemaani leffaa hyvin tiukasti ja tunsin oloni viihdytetyksi.  Jee Miss Kovikselle, taas kerran.

29.9.2013

Täsmä

Tarttis varmaan lukea.

Se on ihmeellinen, internetin mahti.  Klikkailin tässä jokin aika sitten Youtubessa videoita nostalgiapuuskassa, Soundgardenia, Alice in Chainsia, Faith No Morea ja muita grungevuosien ikivihreitä suosikkeja. (Ehkä yksi East 17:kin meni siinä, köh).  Sitten klikkasin itseni facebookkiin, ja kas, siellä se komeili sivupalkissa: kaikkien täsmämarkkinointien täsmällisin ilmentymä: keski-ikäistyvälle entiselle grungediggarille dr martensit, aivan selvästi viilattu juuri tätä kohderyhmää varten. Nää on vähän kuin martensit ja eccot olis menny naimisiin ja saaneet lapsen: leveästi tilaa varpaille, joku air-juttu pohjassa eikä liian raskaat astua. Tätimartensit.

Niin että minkäs mahdoin.  Nostalgiapuuskassa menin ja klikkasin ja tilasin ja maksoin ja oli muuten kallein vaateinvestointi ikinä, 139 euroa.  Että sitä myöten piti pistää tuo bloppiskin pystyyn kun meinasi vähän omatunto soimata rahankäytöstä.   Mutku onhan se nyt aika pieni juttu kuitenkin isossa mittakaavassa, että ostaa kengät.   Ettei käy kuin Lucy Jordanille, joka tajus ettei olekaan ajellut Pariisissa urheiluautolla ja epätoivoon vajosi.  Meikäläinen on kolkytseittemän tuossa suunnilleen viikon päästä, mutta nyt mulla on ne Martensit, jotka seittemäntoistavuotiaana olisin halunnut.   Että ei hätää, kaikki kunnossa ja maihareilla kulkee. Pariisiin kerkeää sitten myöhemminkin.




PS:  Kiitos kaikille Bloppis-asiakkaille, sehän meni hienommin kuin osasin odottaa!

24.9.2013

Talvi tulee, osa 2

Jänis muutti sisätiloihin, hän vähän mököttää.  Paitsi kun pääsee tekemään tupatarkastusta häkin ulkopuolelle.   Silloin mennään loiks loiks loikkati loiks. Tämä viisvuotias hyppää vielä varsin ketterästi kuljetuskopan päälle ja pois.  Kesä isossa pihatarhassa tekee vetreäksi.  Talvikaudella ei pääse yhtä paljon vapaasti liikkumaan, mutta saa nuuskia legoja ja kuunnella Robinia kämppäkaverin kanssa.  

Ja kämppäkaveri tykkää, kun sai kämppäkaverin nyt kun iltaisin on jo ihan pimeetä.

Talvi tulee, osa 1


Kissoja lojuu lattioilla, hyllyissä, laatikoissa ja joka paikassa.  Melko tehokasta lojumista kun näitä kuitenkin on vaan kaksi talossa.  Ovat olleet välillä jopa yötä sisällä.  Se meinaa sitä, että talvi tulee.  Tai ainakin kylymä.





(Kolme kuukautta jouluun)

21.9.2013

Pikkubloppis aukeaa



No niin, nyt se aukee viikon ajaksi.  Pienessä valikoimassa on kolme kirjaa, kolme vaatetta ja kolmet kengät, vilkaiskaa jos sattuu olemaan jotakin itselle sopivaa!

Klikkaa itsesi Kuplabloppikselle tästä *klik*

20.9.2013

Kirppisasiaa



Kävin kirppiksellä ja kävi mäihä taas!
Löysin:
- perhostaulun, jossa on kaunis kupera lasi ja pyöreät muodot.  Ja perhosia.  Niin hieno!
- Nuppipäisiä vanhoja sukkapuikkoja - tai siis kujinpuikkoja, niin kuin lapussa luki.  Tämä oli miehen bongaus.  
- Metallisen tarjottimen, juunou, kynttilöille ja sellasille.
- Uuden kotivinkin kahdella eurolla.  
- *sensuroitu* .  Pahoittelen, menee lahjaksi, ei voi paljastaa.

Kirppiksistä puheenollen, nyt onkin hyvä hetki mainostaa Alavuden Wanhaa Aittaa, jossa kävin kesäreissulla ja aion käydä syksyreissullakin.  Joka tykkää jännästä tavarasta, kirjoista, huonekaluista, antiikkisista sukelluskengistä (kyllä!)  ja muista aarteista, voi helposti jättää väliin sen yhden marketin siellä Tuurissa ja mennä tekemään löytöjä naapuripitäjään.  Itselle sieltä tarttui mm. tuo ilmapuntari ja munalukko sekä iso kasa *sensuroitua* tavaraa, joka menee lahjaksi.   

Asiasta aasinsiltaan, olen tässä siirrellyt kuvia omalle pikku blogikirppikselle, jonka saanen auki viikonlopun aikana.  Ei siellä perhosaarteita ole, mutta esimerkiksi yksistä kivoista maihareista ajattelin luopua...

Että mukavaa viikonloppua ja kirppisonnea!
 

18.9.2013

Omakehu haisee

  Lommonokkainen pähkinähakki pidättelee naurua siinä.

Minä tänään facebookissa:

-"Jee, alan puunkantohommiin, jee, hyväminä, reipas!"
-"Jee hyvin sujuu, vähänkö oon ahkera, pieni tauko ehkä, sitten jatkan. Yläfemma jee!"
-"Siis vähänköjee tuli valmista! Wupdiduu oon paras ja ahkerin!"

Samaan aikaan liiterissä:

- "Romps."

Ruohonleikkuri käynnistyy seuraavan kerran kun joku kerää kaatuneen puupinon sen päältä pois.  Että pihahommat on paketissa tältä vuodelta. Jee!

17.9.2013

Kurkkupurkkeja

Joululinnut on nakottaneet siinä koko vuoden.  Hyvin viihtyvät.

Sanokaa mitä sanotte kaupan tätien palkoista, mutta meillä on ihan kivat työsuhde-edut.  Kuten esimerkiksi kurkkupurkit.  Meillä on näitä ollut sijoitettuna nätisti ulko-oven viereen tuhkakuppina, mutta nyt mä vähän tuunasin. ( Parolan asemalla on tehty astetta perusteellisempi versio)

Seuraa vinkki:  kun spraymaalaa pihalla oikein tuulisena päivänä ei saa millään aikaiseksi  valumajälkiä.  Kun se tuuli vie aika paljon maalia mennessään.  Niin on näissäkin nätit ja tasaiset pinnat purkeissa kuin olis joku ihan muu kuin minä ollut maalaamassa.

Vuolukiviset tagit ostin kesällä poistomyynnistä, ja niihin tein tekstit dymolla, koska dymottaminen on kivaa.  Tykkäsin, että purkeista tuli kivan rouheet, mutta tuossa keittiön hyllyssä ne näyttää kyllä jotenkin aika... sieviltä.   En oikein tiedä mitä ajatella.  Nomuttasiis tuikut ja kynttilät on nyt siinä kivasti hollilla pimeneviä iltoja varten, että kyllä kannatti ja kivaa oli. 

15.9.2013

Parasta juuri nyt


- Pehmenneet piparit.
- Olkivarkaissa käyminen isän kanssa. 
- Kanin pesänrakennusvimma - uusien olkien ansiota.
- Pellolla paisteessa maleksiminen.
- Takapenkillinen auringonkukkia.

13.9.2013

Punasta lankaa


Huomio huomio! Tärkeä vinkki kaikille teille, jotka kilkuttelette illat pitkät kutimien kanssa:  mikäli homma ei suju, vaihda lankaa.  Vika ei todel-lakaan ole teissä, vika on väärän värisessä langassa.  Meikäläinenkin joutui purkamaan kaulahuivinalun seittemän (7) kertaa ennen kuin tajusin hakea kaupasta toisen sävyistä punaista nallea.  Kirkkaan punainen lanka teki jatkuvasti joko ylimääräisiä silmukoita tai kadotti niitä kokonaan, niin että kuvio meni keturalleen vaikka kuinka yritti pysyä perässä.  Viininpunaisella langalla homma lähti luistamaan heti ilman nikotteluja.  Huivi venyy suunnilleen kerän verran viikossa, niskat antaa kutoa vain pätkän kerrallaan.   Virheitä oon tehnyt just sen verran sopivasti, ettei huivia voi antaa lahjaksi, vaan pidän sen itte.  Melko ovelaa, eikös?

On sellainen olo, että viininpunainen lohtuhuivi tulee tarpeeseen.   Huikean kauniista syksystä huolimatta elämässä on nimittäin pari vakituista epävarmuustekijää, jotka alkoi jurppimaan tässä yksi päivä. Ihan tasan maanantai-iltana siinä seittemän maissa, jos haluatte tietää.  Jurppiminen ilmenee lievänä alakulona ja mielialan väsymisenä.  Sellaista se epävarmuus teettää.  Olis aika luksusta olla varma. Tietää esimerkiksi,  että on töitä, että kaikki järjestyy.  Että voisi olla elämättä puolen vuoden pätkissä, edetä vaan  virran mukana ilman, että tarvisi miettiä jatkuuko tämä vai muuttuuko. 

Tarttis, niinku, viininpunasta lankaa varmaan.

8.9.2013

Keikaus

Bongattu kurre ja pähkinähakki

Onko joku vaihtanut vuodenaikojen paikkaa?  Sillä vaan kysyn, kun kuskaan kottikärryjä pitkin pihaa, siirtelen pensaita (edelleen) ja kaivelen maata kuin olis kuhisevin kevät menossa.  Aion siitää kasvimaan pihan toiselle puolelle, ihan vaan koska voin.  Ihmeen ihana syksy!

Aamulla siinä kärräillessäni fiilistelin paksua usvaa, sitten kostean ilman läpi tunkevaa lämpöä.  Iltapäivällä aurinko paistoi kuumasti kuin kesällä konsanaan, piti ihan vetäytyä varjoon ja jättää kärräily hetkeksi vähemmälle. Siirryin kutimiin vaikkei vielä tarvita villa- tai muitakaan sukkia.  Eikä tuu pimiä liian aikaisin! Akut latautuu tehokkaasti, tällaisina päivinä väsy on hyvää väsyä ja uni levollista.

Syyskuu on uus toukokuu.

5.9.2013

Navettachic

 inspiskuvat:  navetalta, alin kuva täältä

Mietin tässä makkariremonttia.  Katsokaas kun siellä on pahoja ongelmia, jotka mielellään korjaisin.  

Ensinnäkin: seinät. Ne on tipunkeltaiset.  Se oli mielestäni hirveän kiva väri silloin, mutta nytpä ei enää oikein viittis kattella.  Toinen seinäongelma on seuraavanlainen: se on pörröinen ja nyppyyntyy.  Ei kertonut  myyjä, että tapetti luulee olevansa halpa villapaita. Tyynyjen hiertämät nypyt on peitetty isolla sängynpäädyllä, mutta silti.  Ne on siellä, kaikki ne tipunkeltaiset pörröiset nypyt, eikä seinässä sellaisia saa olla.

Toiseksi: vanha kiinteä komero.  Se on sängyn vieressä, siellä ei ole kunnon hyllyjä, mikä tekee siitä epäsiistin oloisen (ja se on pelottava).   Suurin ongelma on tuo viimeinen.  Mies nukkuu kaapin puoleisella reunalla, koska minä en halua.  Tosi juttu.

Kolmanneksi: vaatekaapit.  Mulle on omat, miehelle on omat. Ne on valkoista lastulevyä, eli aika rumat. Niiden päällä on matkalaukkuja ja laatikoita, joissa on pääasiassa tarpeetonta roinaa.  Laatikkokeot kerää ihan kamalasti pölyä, eikä niitä ole kiva kattellakaan.   Haluaisin koko seinän mitalta kiinteää kaapistoa, lattiasta kattoon, ehkä jopa liukuovilla.  Paljon hyllyjä, koreja ja luksuslisänä laatikoita.  Ah!   (Silloin kun muutettiin, inhosin kiinteitä kaapistoja, koreja ja liukuovia kiihkeästi).  

Että suunnitelma olis: 
*repiä tapetit alas, laittaa yhdelle seinälle tuo lautaseinä navetan ylisiltä.  (Kuka sitä muka siellä kaipaa?)
*maalata loput seinät.  Tai tapetoida.  
*Asentaa unelmien kaappirivistö
*purkaa pelottava vanha komero. (Sitten sängyn vierille mahtuisi oikeat yöpöydätkin).

Haussa olis sellainen navettachic -lookki.  Hämyistä, tummaa, tunnelmallista ja rosoista.  Enemmän maskuliinista ja vähemmän siipikarjaa. Väkisinkin tulee hyvä kun on näin selvät sävelet:




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...