24.11.2013

Kris Kross will make ya...

kuka nyt Havaijilla haluais asua?

Talven ekat lumityöt, juhlistin vähän.    Päässä soi jo siinä kolatessa että jump! jump! Oli siis pakko, ymmärrättehän.  Koska olen äiti, sain korkata lumikasan, lapset seurasi perässä.  Tai siis voisin kai sanoa, että testasin ensin onko tuo turvallista, mutta se olis kyllä vale. 

21.11.2013

Kyllä mäkin leikkisin!



Rakas joulupukki:
- Hyvä kiipeilypuu
- Vasara ja nauloja
- Köyttä 
- Kiikarit
- Taskulamppu
- Vuolemispuukko
- Tähtikartasto

20.11.2013

Himmeli #3

 
Viime vuonna tein pilleistä punaisen himmelin, maanantaina vihreän ja nyt otin ja uskalsin tehdä ihan oikeista oljista.  Viimeksi menetin hermoni kun oljet halkeili sitä mukaa kun yritin lankaa niistä läpi pujotella tai leikata sopivaan mittaan, mutta nyt sujui kivasti.  Niksi oli liottaminen: laitoin maljakon täyteen vettä ja oljet sinne olemaan, eikä yksikään haljennut leikatessa vaan jousti just sopivasti.  

Että siinä se nyt on, pampuloineen kaikkineen.  Luonnollisesti lainasin jälkikäteen kirjastosta himmelikirjan ja näin siellä sellaisen jota olis pakko ehkä ainakin kokeilla.  Tosin ohje alkoi: leikkaa 450 kpl...  En jaksanut lukea pidemmälle.   Onhan meillä nyt jo kolme himmeliä, ja tämä uusinkin vielä etsii paikkaansa.  Seuraavaksi pitää keksiä jotain muuta.

17.11.2013

Lämmintä kättä

#anopillelapaset

Tadaa!  Tässä on ensimmäiset viralliset peukalokiilani ja vielä kirjoneulotut sellaset *tuuletusta.  Niin tuli nätit. Myöskin snadisti  kuhmuraiset eikä aivan identtiset, mutta kyllä mä sanosin, että ylpee olen. Nämä on sitten anopin joululahja  -uskallan julkistaa täällä, koska Irma ei netissä roiku.  Ja jos joku teistä sisaruksista tai muista sukulaisista nämä näkee, niin ette sitten kerro. 

Lankana oli  nallea, joten homma eteni nopeasti ja kädet pysyy varmasti lämpiminä.  Nautin vaihtuvien kuvioiden tekemisestä, yksivärisiä lapasia on ihan tylsä alkaa tekemään tämän jälkeen.  (Enkä aiokaan, vaan meinaan tehdä seuraavaksi kirjavat itselle, lapsille ja miehelle).  Purkaminenkaan ei tuntunut pahalta, jos oli keksinyt kivemman kuvion.  Malleja etsin Pinterestistä ja äidiltä lainatusta Muhu -neulontakirjasta.  Sen verran käytin omaa mielikuvitusta, että lisäsin peukun piilopuolelle pienen syrämmen.  Jee minä.

Lopuksi sääraportti: Eino kaatoi tikapuut ja katkaisi yhden mäntypuun.  Heräsin kuudelta kuuntelemaan tuulen riehuntaa ja seitsemältä noustiin katselemaan palomiehiä raivaustöissä.  Ihan tosi pimeetä oli, mutta taskulamppujen ja lyhtyjen kanssa oli jännä kantaa petivaatteita olkkariin.  Ei kylläkään maltettu enää alkaa nukkumaan, vaikka tarkoitus oli vedellä sikeitä oikein pitkään. Hyvä näin, oli mukava aamu. Peukutus sille.


15.11.2013

Venus pyörii väärinpäin

Tiesittekö että:

-  Joku amerikkalainen hissiyhtiö on sitä mieltä, että vaijerit on historiaa ja tulevaisuuden hissit leijuvat sähkömagneettikenttien avulla. Kuvitelkaa!  Että niitä menisi peräkanaa ja ne väistelisi toisiaan sivusuuntiin ja luoja ties miten.  Ihan täysin käsittämätöntä, siis minulle ihan kirjaimellisesti käsittämätöntä*.   Se mua kiinnostaisi, että mikä tällaisessa leijuvassa hississä olisi se  turvasysteemi.  Jos sähkömagneettikenttä päättääkin että ei, nyt ei huvita toimia, niin mitäs sitten? Varmasti jotain, mutta kun ei riitä aivokapasiteetti eikä tunne magneettikenttäasioita niin ei voi käsittää.   

Ehkä voisi rakentaa alle kilometrin korkuisia taloja niin vaijereilla pärjää?  Simppeliä.

* note to self: perusta suklaatehdas, hanki magneetikenttähissi, palkkaa umppalumpat töihin.

- Siat tappavat vuosittain enemmän ihmisiä kuin hait.  Meillä on ollut muutama possu lapsuuden kodissa, mm. komeat emakot Samantha ja Sabrina.  Mun ei ole lainkaan vaikea uskoa tätä juttua. Miettikää sellasta Jaws -tyyppistä leffaa, missä olis vaanivia sikoja ja musiikkina se uhkaava dum dum - dum dum...

- Venus pyörii väärinpäin.  Siis ilmeisesti vastapäivään.  Vähän pitää periaatteesta vastustaa tuota väärinpäin ajatusta, korrektisti ilmaistuna se pyörii vaan eri tavalla kuin muut.  

- Avaruus karjuu.  Siis ihan huikea juttu: avaruudesta on napattu jotain radioaaltoja, ja on odotettu, että kuultaisiin kohinaakin.  Mutta onkin kuultu karjuntaa!  Avaruus on alkanut karjumaan 2009, ja se karjuu edelleen.  Eikä tiedemiehet tiedä yhtään miksi se karjuu eikä ole keksineet että mistä se ääni tulee.  Tulee kuulemma vähän niinku kaikkialta.  Hoo kuulkaa, tämä juttu on hymyilyttänyt mua monta päivää!

Tiedemiehiä auttaakseni tässä kaksi hypoteesia:
*avaruus on nainen, ja sillä on pms.
* titaaneilla on ollut fudismatsi, ja nyt häviäjäpuolen huligaanit on ihan että noooouu!

Paljon muutakin opin, kun luin kahvitauolla Tieteen kuvalehteä.   Harkitsen kestotilauksen tekemistä.

11.11.2013

D'accord? D'accord.



Sitä vaan, että eikös olekin nätti neuletakki?  Kuva on keikkunut mulla Pinterestissä ihailtavana pitkään, ja nyt, tänään, ihan tosta vaan törmäsin samaisessa paikassa samanlaiseen takkiin ja kuva linkitti suoraan ohjeeseen!  Oli niin voittajafiilis, koska tuon ekan ihanan kuvan yhteydessä puhuttiin ranskaa ja kuka sitä nyt osaisi?  En ainakaan minä, joka sitä muka opiskeli lukiossa. (Josta pääsin pois samana keväänä kun tuli se MM-kulta lätkässä.  Nimenomaan SE MM-kulta eikä tää jälkimmäinen). Voin kertoa, että sellaset mieleen painuneet fraasit kuin Quel temps fait-il aujourd'hui  ei hirveesti auta avaamaan ranskankielistä tekstiä, olkoonkin että sen voi kerran heittää keskustelun alkuun jollekin, jos on pakottava tarve sanoa jotain ranskaksi.  Toisen kerran jos yrittää niin saatetaan vähän ihmetellä.

Mutta että kyllä mua vähän nolotti kun nyt tarkemmin tuota ensimmäistä linkkiä tutkittuani huomasin, että siellähän lopussa seisoo ihan selvästi: Modèle: Shift of Focus de Veera Välimäki.  Olishan tuon varmaan hoksannut, jos olis viitsinyt sinne asti lukea.  Mutku olin vaan ihan että apua ranskaa en tajua.   Onneksi en tätäkään kieltä laittanut ceeveehen enää.  Soon englanti, jonka hanskaan ja muut on unohdettu.  

Äiskä lupas langat joululahjaksi, ja ohjeet on onneksi englanniksi.  Jää nähtäväksi sitten tuleeko valmista joskus.  Ennen joulua pitää kuitenkin kutoa pari juttua vielä alta pois. (Voin kertoa näin ihan salaisesti, että se ensimmäinen kirjoneulottu peukalokiila onnistui oikein kivasti. Toisella yrityksellä. Voin kyllä laittaa myöhemmin ihan kuviakin kun ei se anoppi onneksi tätä blogia lue).

Samma på svenska: Det är bara så här at det där kielitaito är inte en itsestäänselvä juttu.

EDIT:
 

7.11.2013

Kolmella sanalla

Caspian oli kans sitä mieltä, että kyllä enemmän on kuitenkin aina enemmän.

Piipadoosta pätkähti haaste, kiitos! Kiitos myös vihreälle linnulle ja vuodenaikatalo -blogille haasteista, tartuin nyt tähän helpoimpaan tehtävään jossa pitää kuvailla kotia kolmella sanalla.  Kivaa, mutta huh.  Ensimmäisenä just tänään tulee mieleen pöly, muruset ja pyykki, mutta kyllähän me nyt keskitytään muihin juttuihin, eikös juu.  

YKSITYISKOHDAT:
Tykkään siitä, että on jotain pientä mihin silmä tarttuu.  Tykkään pienistä jutuista niin paljon, että meidän kodissa yksityiskohtiinkin lisätään yksityiskohtia. En osaa pitää seiniä tai tasoja tyhjinä, olen ihan sikahuono pelkistämään.   Parasta on, jos siihen pikkujuttuun liittyy joku muisto.  Ja muistoksi riittää vaikka se, että kylläpä oli mukava  sekin kerta kun spraymaalasin muovielukoita valkoiseksi.  (Niistä tuli komea kynttilänjalka, jonka kissa sittemmin tiputti pöydältä.  Virtahepo katosi, ja nyt on eläinpyramidissa aukko).

HASSUILU:
No siis tämähän on ihan avainjuttu minulle.  Kannatan leikkimieltä, supersankareita ja hyväntahtoista vinksahtaneisuutta.  Esine tai kuva on maksimaalisen kiva, jos se saa hymyilemään, ja kukapa nyt ei haluaisi kodissaan hymyillä.    Ehkä toi Albanian prinssi Caspian.  No ei kai sekään ihan tosikko ollut kun tatuoi itseensä eläintarhan.

RÖNSYILY:
En siis osaa pelkistää, enkä pitäytyä yhdessä tyylissä. Tykkään kerätä muistoja ja muuten vaan kivoja esineitä.  Kirpputorit on hieno asia.  Tästä seuraa, että meillä on aika paljon kamaa.  Nykyään tosin en enää automaattisesti raahaa kaikkea kivaa kotiin, ainoastaan sellaiset jutut joista innostun kunnolla.  Tosin olen helppo innostumaan...  Välillä, yleensä  siinä kohtaa talvea kun valo lisääntyy, tulee tarve vähän raikastaa kotia ja karsia tavaroita.  Vastineeksi syksyllä joka paikkaan ilmestyy sitä sun tätä ihan kuin itsestään.  Olen itseasiassa aika varma, että osa näistä jutuista sikiää ihan itseksensä. MOT:

lisää on 
Make A Gif
 konnichiwa vaan teillekin.



2.11.2013

Mitä saavutin tänään



- Opetin kuopukselle miten ponskari kiristetään. Hän ilahtui kovasti.  Aiemmin ei ole ollut tarvetta tälle taidolle,  neidillä kun on ollut tapana leikkiä saksien kanssa

- Luin Ruskean kastikkeen toiseksi aamupalaksi,  en tehnyt itse ruokaa.  Tykkäsin kirjasta, ruokakin oli hyvää.

- Opetin äidin käyttämään Pinterestiä.  Voi sitä inspiksen määrää!  Pinnailtiin tuoreille boardeille joulujuttuja ja käsityöjuttuja ja leipomisjuttuja jajajaja.... Tiiätte kyllä miten siinä käy kun Pinterestin kanssa alkaa väleihin.    

- Rapsutin koiraa, halasin pikkuveljeä. (Muitakin halasin).

- Palelin.   No sehän ei teknisesti ottaen ole saavutus, mutta kyllä kuuluu saada sanoa jos on ollu kylymä.  

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...