Arkajalka


Meidän lapsilla on sivistyksessä arkajalkojen mentävä aukko!
Tilanne korjaukseen asap.
(kuva pinterest.)

Tulee tunnustus: pelkään helposti.  En ihan kaikkea, mutta jotain juttuja pelkään ja joskus, ihan vahingossa, pelottelen itseäni  tarkoituksella koska se on niin kutkuttavaa.  Kavereiden kanssa oli teini-ikäisenä tapana pitää pyjamabileitä joissa mässäiltiin hurjat määrät sipsiä ja dippiä ja katsottiin kauhuleffoja. Pelkääminenhän ei ole juttu eikä mikään, jos ei sitä saa tehdä yhdessä hysteerisesti säikkyvän kaveriporukan kanssa.  Ah, niitä spontaaneja kauhun karjahduksia kun joku erehtyi ääneen epäilemään, että itse asiassa kohta voi kyllä tulla ikkunan läpi murhanhimoinen ruma pelle.  Toisinaan riitti tietenkin ihan vaan viaton rasahdus jossain päin kämppää. Koko konsepti oli parhaalla mahdollisella tavalla ihan hirvee.   Tänä päivänä rakkaus dippiin on tallella, mutta kauhuleffoja en pysty katsomaan, mulla menis unet kahdeksi viikoksi eikä se aikuisen naisen elämässä ole toimiva juttu.  

Silti.  Silti joskus ihan vahingossa tulee tehtyä vähän itsensäpelottelua.  Näin  kävi tänä aamuna, kun menin ensin yhdestä linkistä lukemaan mitkä onkaan typerimmät plot twistit elokuvissa ikinä. (Oli muuten tosi typeriä).  Sitten menin tsekkaamaan aliarvostetuimmat leffat, typerimmät loppukohtaukset jne...  Ja sitten: hirveimmät tositarinat, jotka ansaitsisivat oman elokuvan.  Kyllähän mä tiesin, että ei kannattais, mutta klikkasin ja luin ja yksi niistä jutuista oli niin k a m m o t t a v a,  ja  a a v e m a i n e n että friikkasin täällä itsekseni ihan täysin kesken aivan tavallisen aamupäivän.  Ensiavuksi soitin siskolle, että kääk tein tyhmästi ja nyt en uskalla hakea yläkerrasta sukkia ja varpaat on ihan jäässä. Tiesin, että se kyllä ymmärtää.   Sattui vaan sillai harmilisesti, että sisko oli just lukenut kummitusjuttuja, ja oli ihan yhtä säikkynä.  Meillä on siis yhteinen heikkous. Ja pahe.

Pää oli pakko nollata, joten laitoin äkkiä soimaan Dave Lindholmin Jazzikansa tulee, kävin vaihtamassa vaatteet (aika ripeästi ja sivuille vilkuilematta), ja lähdin salille.  Nyt on jo khuulimpi olo.  Ja jotenkin vähän semmoinen tunne, että uskaltaisko kuitenkin kattoa sen videon...  No en tasan aio!

Kommentit

  1. Oon koittanut löytää tuota sut säikäyttänyttä juttua, mutta en löydä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kerron joku kaunis päivä kun ei enää jännitä niin paljon :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Siskoihin voi kyllä aina luottaa :D Mutta ainakaan ne ei naura tämmösille säikäyksille, vaan ymmärrystä riittää!

      Poista
  3. No nyt kyllä kerrot, et mikä se juttu oli :D Oon kans samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vaikeuksia ajatella koko tapausta, niin suoraan se osui mun kammohermoon... En pysty. Menenkin tästä katsomaan hassuja kisuvideoita youtubeen...

      Onneksi kohta alkaa Walking Dead, se ei ole pelottava, mutta pitää tämän itsensäsäikyttelyvietin aisoissa!

      Poista
  4. Mäkään en haluais katsoo kauhuleffoja, mutta aina välillä on pakko, kun Reiner puolestaan tykkää niistä. Siedätyshoitoa, vaikka ei se hirveesti auta, olen joka kerta ihan paniikissa niiden jälkeen. Kostoksi se joutuu sitten aina katsoon romanttista hömppää, että mun sydänfrekvenssi saadaan taas palaamaan normaalitasolle (rehellisyyden nimissä se kyllä harvoin näkee niitä hömppäleffoja loppuun asti, vaan nukahtaa jo alkutekstien aikana).

    Mutta kaikkein eniten pelkään ja inhoan edelleen pellejä, kiitos vaan niiden meidän kauhuleffapyjamabileiden. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä miestä ei sen kummemmin kauhu kiinnosta, sen mielestä parasta on scifi. Ja mitä kehnompi scifi sitä parempi.... Mua ei hirveesti kyllä kiinnosta :D

      Pitäisköhän meidän järkätä kokeilumielessä nyt kypsemmällä iällä yhdet kauhuleffailtamat? Tai ehkä me vaan keskitytään siihen syömiseen, se on aina ollut meidän alaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit