Kolmekasi

Pikku-Tiina kerhokuvassa.

Olen viisastunut vähäsen, tyytyväisempi asioihin.  Paitsi silloin kun heittäydyn tosi typeräksi ja valitan kaikesta.  

Toisinaan peiliin katsoessa ajattelen että hei, ei niin kauheen paha kuitenkaan.  Paitsi huonoina aamuina, enkä koskaan Lindexin sovituskopissa, siellä iskee aina epätoivo. Pehmeä valo on  ihan hyvä itsetunnon ylläpitäjä. Pieni salaperäinen hämäryys vielä parempi. 

Osaan ottaa iisisti, mihimpä tässä kiire.  Paitsi siloin kun tuntuu, että hei, nyt menee hyviä päiviä ihan hukkaan, miksi en osaa, miksi en opiskele, missä kaikki suuret teot?

Lapsista on helppo iloita, aika mahtavia persoonia niistä on kasvanut.  Mutta siis onko niiden pakko kasvaa niin nopeasti? Tai ylipäätään jatkaa kasvamista? Nurkan takana kurkkii teinivuodet, mitä jos minusta tulee lapsille nolo ja ne haluaa kävellä kaupassa mahdollisimman kaukana minusta?  Mitä jos käydään toistemme hermoille ja kadun etten köllötellyt niiden vierellä enemmän silloin kun mut siihen olisi vielä huolittu? 

Tiedän mitä haluan.   Tiesin eilenkin ja tiedän huomennakin.  Ne haluamiset vaan tuppaa vaihtumaan.  Mutta onko sillä väliä, jos kuitenki tietää?   

Kolmekasi-Tiina on  eri kuin ne aiemmat, mutta silti se sama.  Ei vioista näköjään eroon pääse, mutta  ne pysyy jo hallinnassa. Paitsi silloin kun ei pysy.  

Mutta sitä mää tässä nyt eniten murehdin, että kävin eilen parturissa ja tukka on nyt ihan väärin. Ymmärrätte varmaan.   Kyllä voi kolmekasin elämä olla hankalaa.

Kommentit

  1. Joo-o, onpas lohduttavan tuttua, samaistua voin tekstiin, minäkin kun olen kolmekasi. :) Vielä parikymppisenä ei ollut hajuakaan, että kolmekasina tuntuu tältä, melkein samalta kuin kakskasina, mitään suuren suurta aikuisuutta ei tullutkaan, onneksi vähän enemmän itsetuntemusta ja taitoa ottaa osa asioista vähän vähemmän vakavemmin, vaikka edelleen pienistä asioista saa ja voi kiukutella ja vielä pienemmistä iloita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Sitä on tavallaan päästänyt irti siitä oletuksesta, että jossain vaiheessa tulee suuri valaistuminen ja kaikki selkenee. Aina sitä on vähän ymmällään eikä koskaan voi sanoa, että tämä on nyt tässä, näillä mennään loppuun asti. Tässähän napsahti just vielä näppärästi lisävuosia toteuttaa niitä unelmiaankin ennen kuin eläkkeelle joutuu, että ei mittää hättää. :D

      Poista
  2. Voi vitsit - ihana kirjoitus, onnea kolmekasille :)
    Itse tässä kolmevitosena poden ihan kamalaa kriisiä... Tuntuu, että tuo eskarilainen kasvaa niin kamalaa vauhtia ja minulla olisi nyt ne hetket, kun olen vielä kaunein, tärkein rakkain... (ok, joskus tyhmin). Joka päivä yritän muistaa, kun halutaan piirtää tai pelata y hdessä, että ei tätä ikuisuuksiin kestä.
    Lindexin koppi - kamala paikka, olen lopettanut siellä käymisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on iskenyt semmoinen "aika loppuu -kääk!" ajattelu. Ennen se tuntui ihan utopistiselta jutulta, mutta kai se sitten tulee tämän iän mukana, että tajuaa miten ohimenevää kaikki on.

      Siksipä se onkin niin hassua, että nainen menee raiteiltaan epäonnistuneen tukan takia. Mutta luulen, että teen niin vielä yhdeksänkymppisenäkin. Jos enää silloin uskallan parturiin mennä :D

      Poista
  3. Ihan mahtava ikä, kun tajuaa jo niin paljon. Osaa arvostaa. Ja mahtavia kaikki saman ikäiset ja sitä vanhemmatkin. Kun ymmärtää, että hitto miten hyviä tyyppejä on omassa elämässä. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä, en haluaisi olla kakskymppinen, se oli jotenkin niin semmosta... räpiköintiä... vaikka ajatteli olevansa jo niin valmis :D

      Jännä juttu, miten tavallaan itsetunto on muuttunut: enää ei ole niin varma, että pystyy mihin vaan, tietää ihan kaiken ja onnistuu ihan joka asiassa. Päinvastoin tietää, että mikään ei ole itsestäänselvää ja niin kauheasti on asioita mitä en vaan ymmärrä tai edes tiedä... Mutta silti on jotenkin iisimpi olla. Osaa arvostaa itseään, vaikka tietää, todella tietää, ettei olekaan täydellinen.

      Poista
    2. ... Itsetunto ei perustu enää siihen mitä kuvittelee olevansa, vaan siihen mitä on. Oisko näin?

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Rouva38 :D Tiina76 kuulostaa kyllä paremmalta...

      Poista
  5. Toi hymy, pilke silmäkulmissa ja NOI RUSETIT = Supaluv! <3 

    Oisin tasan halunnut vaihdella kanssas killtsikoita :)
    
HÄPIHÄPIII KOLMEKASIA!!! - punanen tupa ja perunamaa sulla vissiin jo onkin…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että noi lettinauhat oli minusta niiin juhlavat! Oli aina ihan jättejuhlavaa kun ne sai päähän :)
      No tasan olis vaihdeltu, ja leikitty leegoilla, jos olisit tuonut omasi kun mulla oli ihan tosi vähän.

      Kiitos! Aika häpi olo onkin, vaikka kaikenmaailman tunnemyrskyt on tällä viikolla iskeneet...
      Tupa on, ja leegojakin enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä kelepaa! <3

      Poista
  6. Myöhäiset synttärionnittelut :) Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin kolmekaks-ikä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit