Varjojen huone

Vähän myöhäistä Halloweenia siinä niin.

Varistytön ja Unissakulkijan luettuani tuntui etten malta odottaa tätä viimeistä osaa, mutta oikeastaan väliin tullut tauko oli tarpeellinen. Parin kuukauden huili toi vähän selkeyttä ajatuksiin ja poisti ennakkoahdistuksen jota tunsin ennen kuin tartuin Varistyttöön. Lisäksi olin päästänyt irti  "uusi dekkarimestari" -hypetyksestä.  Ja se on hyvä.  Tuli luettua vähän rehellisemmin.

Ja mitenkäs tämän nyt sitten rehellisesti sanois...  Petyin.  Varjojen huoneen ensimmäinen puolisko oli todella turhauttavaa luettavaa.  Henkilöhahmoja on ollut alusta asti vilisemällä ja lukiessa meni energiaa turhaan muistellessa kuka kukin on.  Minusta  pieni karsiminen - alusta saakka - olisi tehnyt tarinalle vain hyvää.   Päähenkilöille olisi voinut antaa enemmän lihaa luiden ympärille, tehdä heistä lukijalle läheisempiä. Minä haluan kiinnostua hahmoista, olla huolissani ja elää mukana. ... Nyt osuttiin siltä osin vähän maalin viereen.  

Unissakulkijan (josta pidin näistä eniten)  jälkeen odotin mielenkiinnolla ja uteliaisuudella sitä miten tarina sidotaan loppuun ja saadaanko tietyt turhiltakin tuntuneet jutut kääntymään merkityksellisiksi.  No saatiin ja sitten ei kuitenkaan saatu. Osittain sirpaleisuus  toimii tyylikeinona, mutta liika on liikaa.  Langat poimittiin ja solmut sidottiin, mutta osa kovin hätäisen oloisesti. Olo jäi vähän tyhjäksi.  Mikä toisaalta sopii tarinan aihepiiriin.  Ei kai tätä olisi voitu kirjoittaa niin, että lopussa kaikilla olisi kivaa.

Mitä varjojen huone sitten tarjosi?  No lisää yllätyksiä, lisää kauheuksia ja taustojen avaamista.  Lisää löylyä.  Ei tämä huono kirja ollut, mutta kompastui minun kohdallani ennakko-odotuksiin, jotka ironista kyllä olivat enimmäkseen esimerkillisesti hoidetun markkinoinnin luomia. Kirja kuin kirja on kuitenkin parhaimmillaan kun sen saa löytää itse, ilman kenenkään sanelua.

Mietin, että Varistyttö -trilogia toimisi varmasti Sillan tapaisena tv -sarjana.  Siinä olisi hahmoille tilaa esiintyä koko kylmyydessään.  Toisaalta tätä tarinaa en varmaankaan haluaisi nähdä kuvitettuna.

Kaksikolta on ilmeisesti ilmestynyt jo seuraava kirja, uuden trilogian ensimmäinen osa.  Taidan ottaa ja lukea sen jahka suomennos ilmestyy, mutta ennakotiedot jätän tällä kertaa väliin.


PS: Olihan tähän lipsahtanut rippunen mustaa huumoriakin.  Tajusin kirjaa sulkiessani, että kaksi keskeistä hahmoa  olivat  tosiaan Victoria ja Madeleine.  Ilahduin. 

Kommentit

Suositut tekstit