26.5.2014

Old Skool Pinterest

Vihko.  Koska sitä uskaltaa selata myös ukonilmalla.

Tuli sade ja vesitti terassintekoaikeet, vaan ei se mitään, keksin muuta tekemistä.  Mulla on liimapuikko ja old skool kuvapalvelin, jota myös vihkoksi kutsutaan.   Löysin sen sattumalta kun etsin yhtä toista vihkoa, johon puolestaan olen piirrellyt remppasuunnitelmia.  Ajattelin leikkiä, että olen kesämökillä jossa ei ole sähköä.  Kuuntelen sadetta ja välillä vähän Rootsia, kai siellä mökillä vois sen verran sähköä olla. Liimailen kivoja kuvia vihkoon.  Siihen toiseen vihkoon piirtelen muiden suunnitelmien jatkoksi terassia ja pergolaa.

Pieni omakohtainen makuanalyysi: eniten vihkoon kerätyistä kuvista kolahti ne, joissa ei näy milloin minkäkin hetken kuumimmat sisustustrendit.  Ja sitten toi keittiön yläkaappien poistaminen kyllä tuntuis edelleen hirveen kivalta idealta.  Yritin vähän lobata sitä miehelle, kun ei nyt tuonne pihahommiin päästä, mutta jostain syystä se ei innostunut tekemään mun kanssa keittiöremppaa pienenä välihommana. Ihme tyyppi.

Toisaalta, kevyt askartelu ja asioiden suunnittelu on ihan hyvä tapa käyttää sateinen lomapäivä.

23.5.2014

.


Tuomi joutui pikkasen odottelemaan kukkimiskelejä, mutta tulihan ne sieltä!  Nyt tuoksuu taas pihassa ja puu on täynnä pörriäisiä.   Sisäinen ilkkakoivistoni aktivoitui oitis kun oikaisin itseni hetekalle oksien alle: pihan ainoaa pönttöä on käynyt tsekkaamassa mukavan oloinen kirjosieppopariskunta (liekkö se Seppo taas asialla).  Lisäksi pari oikein kauniisti laulelevaa viherpeippoa vierailee meillä ahkerasti, ja yksi hassun oloinen västäräkki kantoi aika monta nokallista pesätarpeita salaiseen paikkaan.  Ja sitten on ne kaikki muut sirputtajat, joilla on hirveesti asiaa ja tekemisen meininki päällä.

Itselläkin on pesänrakennusvietti huipussaan, olishan tässä vaikka mitä.  Tänään leikkasin nurmikon eka kertaa, vaikka suuri osa pihasta on vielä haravoimatta (no kun oli kylmä ja olin kipeä eikä edes huvittanu).   Samaan aikaan yritän olla lomalla, jota tähän väliin osuu semmonen mukava viikon pätkä.  Ajateltiin (no minä ajattelin) tehdä sitä terassia.  Ja lomailla. Ja haravoida, halkoa ja pinota polttopuita, käydä uimassa ja lihottaa kania voikukilla.   Kuurata iltaisin jalkapohjia, jotka on kävelty ilman kenkiä mustiksi.  Ah, paljaat varpaat, kuinka teistä tykkään! 

Se on nyt kesä.

14.5.2014

Kultaa


Posti toi kesäksi kultaiset espadrillokset.  Arvatkaa mitä niistä tuli ekana mieleen?  No mummu.  Minun mummulla oli kultaiset jumppatossut, ja kun me venyteltiin olkkarin lattialla se sanoi, että kannattaa pysyä vähän vetreänä.  Mummu leipoi maailman parasta ruisleipää, ette voi edes käsittää miten hyvää se oli.  Sillä oli rehevät kukkapenkit ja romanttinen runotytön mieli.  Taisi olla vähän sitä Justiinaakin mummussa, osasi se jöötä pitää tarpeen tullen.

Toinen mummu oli minulla vähemmän aikaa, mutta kaverina se pysyi kauan.  Lapsena minulla oli vielä tapana suorittaa iltarukous, jonka kaava meni niin, että ensin raportoin isoimmat jutut noin niin kuin alta pois, ja sitten pyysin että "annatko nyt mummulle".  Samalla tavalla kuin puhelimella olisi soittanut. Mummun kanssa vaihdoin kuulumiset, ja lopuksi lähetin terveiset vaarille.  Mummu oli sieltä jostain käsin mukana leikeissäkin, tietysti, muutettiinhan me sen taloon sitten asumaan. Varmaan se katsoi vähän kaikkien perään. Tuli vielä uniin moikkaamaan sitten kun oli aika lentää pesästä.

Minun äiti kutoo aina. Kun olin pieni se teki kaikki meidän vaatteet, toppatakitkin!  Äiti hoiti navettahommat ja meidät lapset joita on viisi.  Opiskeli uuden ammatin tässä iässä missä minä olen nyt ja mietin pitäisikö ehkä opiskella uusi ammatti. Äidin ruisleivästä en tykkää (sori äiti), se on tosi väkevää, mutta yhteen aikaan leivinuuni lämpeni silti  joka lauantai, ja siellä paistui kyllä tosi maukkaat rieskat. Olikohan se nyt ihan joka lauantai kuitenkaan?  Tai no onkos tuolla niin väliä.

Ensimmäiseltä mummulta perin ainakin sen herkkyyden ja vähän reippauttakin, ja näköjään siten tuli myös nuo kultaiset tossut.  Toiselta mummulta sain kasvonpiirteet, jotka on samat myös omalla äidillä.  Äidiltä sain intoilevuuden, tekevät kädet ja puheliaisuuden. Tempperamenttia sain varmaan sopivasti kaikilta.

Bling bling, ootte kultaa, äidit.


9.5.2014

Santa is Coming

Afrikka on siinä, mutta ei ehkä jäädäkseen.  Sängynpääty sai kuitenkin jo mennä vintille.

Kun mies vaihtaa petivaatteet, lakana on lakana.  Siinä ei suotta jäädä miettimään, että minkä väriset tällä kertaa laittais.  Ei tule mieleen, että tekisi mieli enemmän yhdenlaista lakanaa kuin toisenlaista lakanaa.  Tai että voisi pedata samanlaiset lakanat kahdelle peitolle.  Lakana on lakana, funktio on se mikä merkkaa.  Sitäpaitsi viime aikojen keleihin passaa aivan hyvin, että tyyny julistaa joulupukin olevan tulossa.  

Mutta lakanoista puheenollen ostosvinkki: tilasin äitienpäivän kunniaksi pellavalakanat kun bongasin vahingossa (googlaillessani pellavalakanoita), että netAnttilassa on just -40 prossaa alennusta pussilakanoista. Hintaa tyynyliinan (ostettava erikseen, mikä on vähän hölmöä) ja pussilakanan setille jäi 35,90€.  Ihan vaan tiedoksi jos vaikka joku muukin on haaveillut pellavasta.  Koska lakanoista voi todellakin vaikka haaveilla. Ettäs tiedät, mies.

Kumpikaan meistä ei muuten petaa sänkyä.

6.5.2014

Etelä-Amerikka




Etelä-Amerikka sijaitsee sohvalta katsoen koilisessa, ihan siinä anopinkielen takana entisessä mummunurkassa. Kartta tuli kuin tilauksesta, sillä tuo seinä on ollut vähän orpona: kyllästyin vanhoihin tauluihin mutten tiennyt oikein mitä laittaa tilalle.  Etelä-Amerikkahan siihen sopi ja toi kivasti vähän uudenlaista ilmettä olkkariin.

Parasta tässä on kaikki, mutta mainitaan nyt erikseen vaikkapa patina. Puu on kulunut kauniisti ja kartan värit on ihanasti kulahtaneet.  Ajantasaisuuden kanssa on vähän niin ja näin, ja täytyy tunnustaa, etten suoralta kädeltä muista onko mantereella nimetty valtioita uudelleen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana...  Ainakin Afrikan kartassa, joka vielä vähän seilaa eri ilmansuunnissa, oli ihan rutosti historiaan (onneksi) jääneitä nimikkeitä.   Nomuttasiis tärkeintähän tässä nyt on se fiilis, ja että näyttää hienolta.   Sopii siihen kuvitteelliseen löytöretkeilijä/luonnontieteilijä profiiliin, jonka keksin tässä taannoin tämän hetkiseksi intoilun kohteekseni.

Jospa tästä menisi ja kuvittelisi itsensä löytöretkeilemään vaikka Karibialle, ulkona näyttää taas vaihteeksi tulevan lunta!

4.5.2014

koulujuttuja



Tänään olen puuhaillut seuraavaa: liimailin perhosen pyllyjä paikoilleen.  Piipahdin nääs miehen kanssa kurkkaamassa minkälaista irtaimistoa Alavieskan vanhalta ala-asteelta myydään pois, ja olihan siellä monenlaista.  Harmi vaan, että kaapit joita ensisijaisesti menin saalistamaan oli jo myyty.  Eipä se mitään.  (Mies joi kaksi kuppia kahvia ihan rauhassa ennen kuin lähdettiin).   Sellasta sattuu.  (Oliko pakko saada kaks kuppia?)  Eniten jäi kaivelemaan sellainen puinen kepin nenässä oleva sydänmalli josta sai nostettua osia pois, tiiättehän? Se oli kertakaikkiaan hieno, mutta kuului isoon pakettikauppaan eikä ollut erikseen myytävänä.  En tiennyt tarvitsevani puista sydäntä, mutta nyt asiasta on tehty muistiinpano aivonmutkaan.

Löysin kuitenkin perhosia, joiden hauraat pyllyt irtosivat kotimatkalla.  Ei se mitään, semmosta sattuu.  Minä liimasin pyllyt, putsasin koteloiden lasit ja liimasin sitten kotelotkin vähän paremmin kasaan.  Löysin myös Afrikan ja Etelä-Amerikan, lintukirjan, maalaustelineen ja semmoisen ison liitutauluharpin.  En minä tiedä mitä sillä teen, mutta on se hieno.  Lapsena tykkäsin hirveesti kun pääsin liitutaululle piirtelemään isoja ympyröitä.  Nykyään niillä on videotykit ja ties mitkä laitteistot... pääseeköhän meidän lapset itseasiassa koskaan piirtelemään isoja ympyröitä?  No nyt muuten pääsee!

Niin ja sitten päätin, että voin ehkä  kuitenkin vielä hetken käyttää niitä sukkia:

Sieltä leijailee sydämiä ihan ilman photoshoppia!

1.5.2014

Paras. Munkki. Ikinä.



Minun ihka ensimmäiset munkkirinkelit, ja parhaat mitä oon ikinä syöny. En edes valehtele.  Kuohkeita, pumpseita, nättejä ja vienosti sitruunaisia herkkuja, nam.  (Reseptin googlasin Kinuskikissan blogista).  Tekeminen oli  kivaa kun ei pidetty turhan tiukkaa aikataulua ja ohje oli onneksi niin tyhjentävä, ettei tarvinnut ensikertalaisen pähkäillä missään kohdassa. Viimeisenä päätettiin vielä kuorruttaa pullat kirpeesti ja roiskittiin vähän strösseliä juhlavuuden nimissä.  Ruoka haettiin valmiina pitseriasta - eihän sitä nyt sentään kaikkea viitsi itse tehdä.  

Tänään ohjelmassa: lisää munkkia.  Sen pidemmälle ei ole kai tarpeellista suunnitellakaan?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...