27.2.2015

Vaikee valkoinen

 vihree, pinkki, toffee, harmaa... eiku valkoinen, valkoinen, valkoinen ja valkoinen.

Päätin, että nyt se väri löytyy.   En jaksa enää katsella makkarin kalseita odottavia seiniä vaan aion maalata ne.  Värinä sellainen tumma tuudittava sininen olisi herkku, mutta perusteellisen pinterest-analyysin perusteella ihanimmassa makkarissa minua viehättää kuitenkin ihan perusjutut:

- iso ikkuna
- tulviva, pehmeä, lemmin oho eiku lämmin, vaalea valo
- sotkuiset, kutsuvat petivaatteet. 

+ yksi seinä purkulaudoista olis kiva

Sotkuiset petivaatteet on ihan vakio, koska tuo shabby puoli siitä chicistä on meikäläisellä luonnostaan hallussa. Huoneen ikkuna ei ole suuren suuri, mutta se on melkein etelään päin joten valoa riittää ihan kivasti - nykyiset pohjamaalatut seinät vaan ei sitä kovin lempeästi heijastele.  Niin että sellasta sopivampaa valkoista kiitos. Lempeää sävyä joka olisi armollinen alkuperäisten ovien ja karmien kellastuneelle kermalle, mutta ei kuitenkaan tekis seinistä tunkkaisia tai likaisen oloisia.  

Ei mikään yksinkertainen homma, valkoinen on vaikea asia, mutta tälläpä kertaa mulla oli apuna äidiltä nyysitty tapetinpala, jota testailin ympäri huonetta ja sävyltään toimivaksi totesin.   Ja tadaa, kaikkien punertavien, vihertävien, harmahtavien ja toffeehtavien lastujen seasta löysin luultavasti hyvän.  Seiniin tulee jasmiinia (ei kuvassa), kunhan joku ensin jaksaa irroittaa johdot ja listat ja tasoittaa seinät. Ja purkaa sen yhden pelottavan komeron jonka yläosasta pitää sitten vähän paikata kattoa.  

Mutta maalisävy on siis jo valittu joten ihan hyvällä mallilla ollaan.  Vastahan tässä vuosi meni.  Vai oliko se kaks?  No, joka tapauksessa, eiköhän tämä tältä päivältä riitä,  suunnitellaan lisää taas puolen vuoden päästä jos ei mitään ehdi tapahtua...


PS: Itse tapettikaan ei olisi hassumpi vaihtoehto, se on seinässä tosi nätti.  Mutta vähän liian pitsinen,  eikä sitä voi enää ostaa poistokorista kympillä per rulla, koska äiti osti ne kaikki jo vuosi sitten.  
Että siksi maalia.

25.2.2015

Känkkäränkkä

mur.

Ihan   k a u h e e    päivä.  En osaa mitään, kukaan muukaan ei osaa mitään. Kaikki ärsyttää ja on tyhmää tai väärän kokoista/näköistä/tuntuista/väristä.  Mitenkään ei ole hyvä eikä oikein.  Ärsyttää niin, ettei jaksa muuta kuin ajatella miten hitosti ärsyttääää, oikein pitkällä ja vänisevällä äääällä.   Eikä mikään auta paitsi aika.  Pieni osa minusta nauraa räkäisesti tälle änkyröinnille koska se tietää, että tää on tää päivä eikä huomenna enää ärsytä, ellei tapahdu jotain oikeasti ärsyttävää.   Mutta just nyt se pieni osa minusta on vaan ihan hiton ärsyttävä ja minä mulkoilen sitä kulmien alta muristen että menetkös siitä. 

Yritin kirjoittaa, ei onnistunut.  Yritin tehdä mokkapiirakan, siitä tuli mehevää ja nättiä mutta ei huvittanut syödä. Pistin aamulla sukan jalkaan ja ärsytti kun siinä on reikä, mutta en jaksanut vaihtaa ehjään koska en vaan jaksanu! On vähän hankalaa nyt tämä elämä!

Onneksi vain kerran kuussa.

23.2.2015

Kartalla

Etsi kartalta kaksi saksaa, yksi Jugoslavia, Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto.

Hurraa, lamaantunut flunssaviikko on viimein ohi!  Täydet seitsemän päivää meni tekemättä oikein mitään.  Luin ja katsoin Netflixiä.  Niistin.   Viikon teemoina olivat toisen maailmansodan ihmiskohtalot, Paistetut vihreät tomaatit (kirjaversio), Breaking Bad ja New Girl.  Ja maantieto.

Tiiättekö missä on Parikkala?  No se on tuolla suunnilleen Tampereen ärrän kohdalla, 60 kilsaa Savonlinnasta kaakkoon, melkein Neuvostoliitossa asti.  Kannattaa tsekata googlesta jos haluaa tarkempaa tai ajantasaisempaa infoa, niin minäkin tein.  Yritin kuvitella millaista olisi siirtyä täältä Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ja siinä kuvitellessa tsekkasin millaisia koteja sieltä päin löytyy. Löytyy monenlaisia.  Ja vaikka ehdin jo miettiä, ettei olisi ollenkaan hassumpaa viettää kesät veneessä Saimaan laineilla, niin oli toisaalta ihan kiva kun mies kertoi, että työpaikka ehkä sittenkin järjestyy täältä omalta seudulta eikä kotia tarvi vaihtaa. 

Vähän kyllä jäin miettimään sitä saimaanlainekesä -asiaa...  Kerran olen Saimaalla käynyt, kummisedän kanssa tehtiin semmoinen pieni turistiristeily Lappeenrannassa joskus vuonna -88 ehkä.  Oli tosi kaunista, ja siellä laivalla oli mies jolla oli salkku ja siellä salkussa voipaperiin pakattuna makkaraleipää.  Katselin ylemmältä kannelta kun mies söi niitä virallisia eväitä ja minusta se mies oli ihan yhden oopperalaulajan näköinen.  Sillä oli valkoinen tukka ja parta. 

Nyt jos lähtisin Saimaalle niin lähtisin omalla puisella kalastuspaatilla (muista hankkia kalastuspaatti).  Aurinko paistais ja syötäis  eväitä ja kalastettais ja kuunneltais haitarimusiikkia. Olis mukavaa.  Mutta että tuo kotipaikan vaihtaminen on kyllä ihan toinen juttu se.

17.2.2015

Piipaa

eilen paistoi

Meidei meidei, nainen kanveesissa.  Itseasiassa kolme viidestä naisen perheenjäsenistä kanveesissa.  Ei jaksa, ei pysty.  Sanoja peräkkäin: miesflunssa, kärsimys, köhä, vilu, särky, kuume, testamentti, räkä.  Kaapissa on karkkia mutta se ei maistu miltään. Vääryys!

Ei muuta, menen tekemään pesän peiton alle.

15.2.2015

*



Myöhästyneesti hyvää ystävänpäivää ja ajantasaisesti oikein mukavaa laskiaissunnuntaita.  Tänään olen syönyt kaksi aamupalaa, karkkia ja pitsanjämät, hajustanut koko kodin Vicksillä ja suorittanut huonekasvien keväthuollon.  Anopinkieli sai tukitikut ja limoviikunaa parturoin aika ronskilla kädellä, saapa nähdä mitä se käsittelystä tykkää.  Siinäpä ne meikäläisen huonekasvit sitten olikin. 

Paitsi että koska aurinko paistoi ja koska vastikään tarkistin netistä miten avokadon saa kasvamaan niin laitettiin sitten pari kiveä multiin.  Tiedoksi, että avokado ei kasva jos sen hautaa kokonaan mullan alle, vaan sen täytyy antaa vähän kurkata sieltä. (Oikeasti suositeltiin idättämistä vesilasissa tikkujen varaan viriteltynä, mutta emmää semmosta jaksa alkaa harrastamaan). Toinen avokadoista pääsi omaan kasvihuoneeseen, toinen joutuu tyytymään tuulisempiin oloihin ikkunan äärellä.  Mielenkiinnolla seurataan kumpi itää ensin vai itkääkö kumpikaan. Lisäksi istutettiin sitruunapuu, koska pöydällä lojui sopivasti sitruunan siemen.  Jahka sato kypsyy niin lyön torilla rahoiksi.

Loppupäivän ohjelmassa kurkkukipuisen tyttären  lääkitsemistä eikä sitten paljon muuta. Ehkä joku leffa ja illemmalla laskiaispullia pakkasesta. On vähän väsy ystävänpäivän valvomisien jäljiltä, mutta en valita. Tekee sydämmelle hyvää tämmöinen itse aiheutettu väsyminen silloin tällöin.  Suosittelen.  

11.2.2015

Oikeenlaista kemiaa




Ihan kohta on ystävänpäivä.  Tiedä sitten johtuuko siitä, aavistuksen lisääntyneestä valosta vai mistä, mutta on iskenyt polttava tarve katsoa romanttisia elokuvia.  Tähän mennessä olen katsonut kolme, joista kaksi oli huonoja. Ja se ainoa hyvä ei ollut varsinaisesti mikään perus romskuleffa. Miksi tehdään huonoja romanttisia leffoja, mä kysyn. Miksi laitetaan vastakkain näyttelijät joiden välillä ei ole yhtään kemiaa ja miksi kirjoitetaan kässäreitä jotka ovat ihan mahottoman pöhköjä tai semmoisia missä yksikään hahmo ei tule onnelliseksi?  Ei ole kivaa seurata ihan mitä tahansa möhnää.   Tässä ilmainen vinkki leffaihmisille: tarjotakaa parempaa! 

 Suosittelen seuraavia:
Labor Day, tässä on tyttöihastukseni Kate Winslet eikä Josh Brolin ole koskaan näyttänyt yhtä komealta. 
tarina: ***** kemiat*****  lisäksi: koskettava
 
- Hölmö hullu rakkaus, tuli juuri telkkaristakin  mutta unohdin katsoa.  Tässä on Steve Carell, joka on miesihastukseni. (Lisäksi Emma Stone, Julianne Moore ja Ryan Gosling.  Ei paha).
tarina:****  kemiat**** lisäksi: hauska
 
- Dan in real life.  Tässäkin on Steve Carell  joka on taas ihana, soittaa kitaraa ja ihastuu vahingossa varattuun naiseen.  Myöskin: Juliette Binoche ♥
tarina**** kemiat**** lisäksi: lämmin
 
- About time.  Ei paras kemia pääosan esittäjien välillä (syytän puisevaa Rachel McAdamsia), mutta Domhnall Gleeson (ja tarina) on jotenkin niin symppiksiä, että pidin kovasti.  Lisäsyy: Bill Nighy!
tarina*** kemiat: pääpari** /Nighy ja Gleeson***** lisäksi: aikamatkustusta!
   

Mars kommenttiboksiin ja jakakaa omat vinkkinne, arvostaisin kovasti.  Missä ne kaikki kihisevät kemiat ja hyvät tarinat luuraa?


PS: Nick Cave Ja PJ Harvey, koska niiden välillä on niin hyvät kemiat.  Ja koska romanttisten elokuvien lisäksi on ollut ihan pakko kuunnella kamalasti murhaballadeja.  En tiedä miten nämä liittyy toisiinsa, tää on nyt joku kevätjuttu varmaan.  Vaikka hyvät murhaballadit on - ihan kuten hyvät romanttiset leffatkin - hyviä ihan kaikkina vuodenaikoina.

9.2.2015

Haaste

 Tänään Vilja oppi koulussa taittelemaan kissan pään ja halusi kotona kuvauttaa aiheesta videon.
Tuleva vloggaaja siis.

Minut haastettiin.  Kiitos Tessalle ja apureille kinkkisistä kysymyksistä joihin vastaan parhaani mukaan tällä tavalla:

1. Kengän kokosi?
Suunnilleen 37.

2.  Asuuko Kouvolassa oravia?
Toivottavasti!  Varmasti asuu.  Jos siellä ei olis oravia, niin kuka siellä sitten viihtyisi? Oravien vihaajat ehkä.  Melko ankeaa.  Oravia asuu vähän joka puolella (lisää syvää oravatietouttani tulevassa tv-spesiaalissa jonka puffaan National Geographicille), mutta eniten oravia näin kun asuin Helsingissä. Nurmijärvellä puolestaan vilisi siilejä ja meillä oli oma pihasiili nimeltä Risto.   Nykyisessä asuinpaikassa  esiintyy kyllä oravia, mutta yhtään siiliä en ole nähnyt seitsemään vuoteen. Se on liian pitkä aika ilman siilejä. Snif.

3. Kuinka monta ihmistä on liikaa tai liian vähän maailmassa?
Oho. No siis.  En tiedä.  Ei se määrä vaan se laatu?  Että jos ollaan paljon, niin ollaan paremmin.  Ollaan vähemmän tuhoavia, vähemmän kuluttavia ja vähemmän ahneita.  Enemmän ajattelevia ja enemmän vastaanottavia.   Kun ollaan fiksusti niin mahdutaan, eiks niin?

4.  Miksi hevoset tykkäävät porkkanasta?
Aina näin ei ole ollut. Porkkanoita pidettiin pitkään heppojen keskuudessa  epäilyttävinä ja väärän värisinä.  Sitten kerran yksi heppa maistoi porkkanaa ja huomasi sen sekä maukkaaksi että varsin ravinteikkaaksi.  Lisäksi siinä oli hepan mielestä mukava suutuntuma.  Porkkana on hyvää.

5. Kuinka pitkät ovat aikuiselle sopivat päiväunet?
Ne on semmoiset, jotka otetaan silloin kun maan vetovoima käy niin vahvaksi, että on pakko mennä makuulle. Pää painuu syvälle tyynyyn ja juuri kun ollaan valumassa uneen tulee semmoinen pieni havahdus.  Silloin kannattaa nousta heti jos haluaa olla virkistynyt ja skarppi.  Arvatkaa pystynkö tähän?  No niinpä.  Melkein joka kerta valutan itseni uudestaan uneen ja kuolaan tyynynkulmaan tyytyväisenä tunnin tai kaksi tai enemmän jonka jälkeen yritän tunnin tai kaksi tai loppu illan  päästä hereille. Keittiön sohvalla tulee ihan hitsin hyvät ja pitkät päikkärit, mutta virkeys jää lähes aina haaveeksi.

6. Miksi pakettiauto on pakettiauto?
Koska se ei ole esimerkiksi raketti. Mistä tulikin mieleen, että kun ihmiskunta perustaa niitä siirtokuntia muille planeetoille, niin onko sitten tavallisia raketteja ja pakettiraketteja? Vai keksitäänkö viimein oikeasti joku tähtiporttisysteemi jolla on kätevä siirtää muuttokuormia ja muuta?

7. Mitä ruokaa meillä tänään on?
Teillä on tänään perunamuusia ja uunikalaa.  Meillä syötiin vaan tuoretta sänpylää ja pinaattilättyjä.


Haastan kaikki, koska en osaa valita seitsemää! Vinkatkaa vaikkka kommenteissa niin osaan käydä urkkimassa mielipiteenne seuraaviin asioihin:


1. Alkukesä vai loppukesä?
2. Kuka oli ensimmäinen idolisi ja vieläkö ihailet häntä?
3. Ärsyynnytkö syömisäänistä? *maisk maisk mussun mussun*
4. Mihin koukutut?
5. Mikä on mukavin ääni johon herätä?
6. Noloin biisi jota rakastat?
7. Astronautti vai arkeologi?

5.2.2015

Ennen ja jälkeen eli oodi tyhjälle työtasolle.

Siistiä ja tyhjää   ♥

Kodin sisustamisessa pitäisi oikeastaan aina lähteä liikkeelle siitä minkälaisia asukkaita katon alla majailee.  Esimerkiksi meillä majailee sotkuisia.  Vie mennessäs tuo tullessas on kyllä meillä käytössä mutta toteutus ontuu. Kamaa kyllä napataan mukaan mutta se ei juuri koskaan pääsee päämääräänsä vaan kasaantuu pinoiksi, läjiksi ja mytyiksi lattioille, sohvalle, sohvan alle ja varsinkin kaikkien pinojen lempipaikkaan eli pöydille ja keittiön tasoille.   

Meidän keittiössähän kaikki tapahtuu käytännössä hellan vieressä.  Sen molemmin puolin on 80 senttiä koivuista työtasoa joilla laitetaan ruuat lautaselle, voidellaan aamupalaleivät, leivotaan sämpylät ja surautetaan smoothiet.  (Ruokapöydällä ei esimerkiksi voi leipoa koska siinä on raot jotka oitis täyttyisivät taikinamähnästä ja apupöydällä ei voi leipoa, koska siinä ruokailevat nykyään kissat. Tiskipöydällä ei mahdu tekemään yhtään mitään koska tiskit).

Mutta mitenkäs teet yhtään mitään jos ne 2x80 senttiä on aina, siis   a i n a   ihan täynnä  ihan mitä sattuu?   Kas näin:


No okei, tässä tapauksessa se ihanmitäsattuu on aika paljon ruokaa, mutta noiden kattiloiden takana on kyllä oikeasti ihan mitä sattuu ... Ja huomaatteko yhden jännän jutun?  Tyhjää tilaa on vaikka kuinka, se vain ei ole käytössä.  Hölmöä hommaa. Niinpä päätin luopua ihanasta tyhjästä seinästä ja valjastaa sen käyttöön.  tilasin clasulta hyllyjä ja ruuvailin niitä muuriin kas näin:

Tadaa. Eikös ole siistiä? Nyt meillä ei enää kokata, meillä keitellään vain teetä pikku kattilalla ja tilataan pitsaa tai kebabbia pitseriasta ja kebabbilasta ettei nämä ihanat tasot peity enää koskaan mihinkään.  Hyllyille laitetaan vaan ihan vähän tavaraa, ja ne kaikki muut ylimääräiset kasataan jollekin toiselle pöydälle jota kieltäydyn katsomasta.  Ja näin elämä on taas kaunista ja arki sujuvaa. 

Neljäskin hylly minulla on, mutta en vielä sitä tuohon vasemmalle asentanut, pitäisköhän?  Kun tuota ennen kuvaa katsoo, niin ehkä olis syytä varata vähän enemmän laskutilaa, jossain vaiheessahan tämä seesteinen tilanne katoaa kuitenkin. 

PS. Siitä tietää, että pikku "remppa" on onnistunut, kun tytär kävelee keittiöön ja toteaa, että ihanaa, tekee mieli leipoa jotain, ja iltapalaksi syödään mokkaruutuja.  Kyllä sisustaminen kannattaa. Nam!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...