30.8.2015

Sarjakuvafestareilta

Hildaan jo rakastuin, 
Kolme varjoa odottelee koskettavan aiheen takia sopivampaa lukuhetkeä...

Käväisin Helsingin sarjakuvafestivaaleilla tänä viikonloppuna.  Edellisestä kerrasta olikin hujahtanut pari vuotta, silloin ne järjestettiin vielä makasiineilla...  Ihan yhtä paljon oli nytkin kaikkea mielenkiintoista hypisteltävää, jopa niin paljon, että vahingossa ostin vain kaksi kirjaa kun luulin ostaneeni koko kassillisen.  Mutta niinhän siinä kävi, että oli tarkoitus mennä takaisin katsomaan vähän sitä ja tätä enkä sitten enää muistanutkaan kun tuli niin paljon uutta sitä ja tätä kivaa vastaan. Nyt vähän harmittaa, siellä oli yksi sarjis joka jostain syystä jäi erityisesti kummittelemaan, päähahmo oli korvaläppälakkinen äijä ja aiheet visuaalisesti melko eräpainotteisia.  Tekijä oli joku amerikkalainen nainen jos en vallan väärin muista...  Kuulostaako yhtään tutulta?  Antakaa vinkkiä jos osaatte, jooko :)  (Jos tultiin Forumin puoleisesta päästä niin kirja oli siinä vasemmalla seinustalla vähän ennen Kaisa Lekan pöytää...)

Mahani takia väsähdin vähän liian nopeasti ja  unohdin käydä katsomassa Annantalon näyttelynkin, mutta sain sentään Luke Pearsonilta omistuspiirroksen Hildaan ja kivipeikkoon, jota muuten suosittelen ihan suurimmilla arvosanoilla.   Pearson oli etukäteen minulle vain etäisesti tuttu nimi, mutta sympaattisen haastattelun kuunneltuani kiinnostuin kovasti, ja illalla Hildan luettuani olinkin sitten jo ihan fangirl -tiloissa.  (Kirjasta tulee omakin juttunsa heti kun ehdin sellaisen naputella).

Aika jännää oli myös se, että mulla oli treffit, mikä oli varsinainen syy koko reissulle.  Tapasin nimittäin Annen ensimmäistä kertaa.  Melkoista, ottaen huomioon, että me yksi Rinkelikin tässä on yhdessä tehty...  Oli jännästi sekä ihan tuttua, että kuitenkin sellaista ensikohtaamisen olotilaa ilmassa.  Mutta mukavaa oli, ja parin kuukauden päästä otetaan uusiksi Helsingin kirjamessuilla!  Siellä saan sitten tilaisuuden rohmuta kaikki ne ostamatta jääneet kirjatkin... 

Kaikenkaikkiaan kiva, joskin väsyttävä viikonloppu.  Oli ihana saada pää irti koulujutuista ja muistaa, että mullahan on täällä vaikka mitä.  Teki mieli heti päästä kirjoittamaan ja piirtämään, mutta kynät jäi kotiin ja junassa oli liian paha olo että olisi voinut läppäriä kaivaa repusta.  Ja nyt väsyttää.  

Mutta että kiva tietää, että siellä aivojen sopukoissa nekin jutut odottelee sopivaa hetkeä, hautuvat varmaan mukavasti valmiiksi ihan itsekseen niin ettei tarvi kuin naputella ulos, eikös niin?

Mukavaa alkavaa viikkoa, muistakaa lukea sarjakuvia!

22.8.2015

Kuulumisia

Lauantai illan ankara monopolimatsi.

Hei vaan täältä tapahtumien keskipisteestä!   Olisi ollut tässä kaikenlaista kerrottavaa, mutta koska on pitänyt jännittää asioita, en ole osannut kirjoittaa mistään.  Onneksi eilen vihdoin varmistui sellainen pikku juttu kuin opintojen rahoitus, joten voin hengittää vähän vapaammin ja keskittyä kouluun, jossa olen jo kaksi viikkoa istunutkin.  

Siinähän se isoin muutos: kouluun meno.  On ollut tosi mielenkiintoista ja erilaista, enpä olisi pari vuotta sitten uskonut että lähihoitajan ammatti voisi olla mun juttu. Niin sitä vaan asenteet muuttuu. Nyt on koulukirjat päällystetty ja läksyt odottaa pinossa pöydän reunalla, lokakuussa alkaa ensimmäinen työharjoittelu päiväkodissa.  Siitä tulee jännää!

... Ja sen jälkeen jääkin opiskelut tauolle, sillä äitiysloma alkaa painaa päälle.  Nyt lähestytään raskauden puoliväliä ja maha on kasvanut niin että kun kävin tänään tekemässä tuovuoron, piti housujen nappi kiinnittää hiusrenksulla. 

Mitäs vielä... Autoasiaa.  Pitäisi hommata semmoinen tila-auto.  Kauhean kivulias toimenpide meille, jotka ei haluta hirveitä summia kulkuneuvoihin sijoittaa.   Minulla on oikein kiva kakskytvuotias citroën, joka käynnistyy paukkupakkasillakin nurisematta ja vie aina sinne minne rattia kääntää. Kyllähän siitä pakoputki katkesi tuossa torstaina, mutta vielä sen hitsaa kasaan.   Vaikka isä kyllä vähän naureskeli, kun huomasi että konepellin ja tuulilasin välisessä raossa oli itänyt puolenkymmentä männyn tainta siinä neulaspedissä mikä siihen on kertynyt kesän aikana.   Ehkä se on merkki siitä, että sitikan on aika siirtyä autuaammille autobaanoille. 

Että kyllä voi olla hohdokasta bloggarin elämä. Housut pysyy jalassa kuminauhalla ja auto lahoaa alle.  Koirakin pissasi sänkyyn niin että viikko on nukuttu ilman petaria.

Mutta hei, päällimmäisenä on tunne, että kaikki on nyt jotenkin tosi kivasti.  

Ihanaa viikonloppua!


9.8.2015

Pikkuleipomo

 Pikkuleipomo on valmis, nimi vaan puuttuu.

Flow on kiva juttu.  Se kun iskee, voi viettää jonkun puuhan parissa vaikka koko päivän, tai sitten kolme tai neljä.  Ei tunnu missään!  Tai oikeammin kyllä todellakin tuntuu, mutta vaan positiivisessa mielessä.  Että jos tässä nyt vähän ehkä lähti ajankäytöllisesti lapasesta tämä pahvilaatikkoleikki, niin ainakin oli hauskaa!

Flow.  Jos ikinä opin kohdistamaan sen tietoisesti johonkin, niin olispa mahtavaa.  Esimerkiksi aamulla päättäisin, että tänään on hei ihan mieletön siivousflow!  Eipä olisi enää sotkuista meidän talossa sen jälkeen.  Mutta naurettavahan tuo on koko ajatus. Flow tulee kun on tullakseen ja yleensä vähän hauskempana kuin kotitöiden muodossa.  Se siitä. Se pitää toivottaa tervetulleeksi, antaa muiden hommien odottaa siinä määrin kuin se on mahdollista (uskokaa kun sanon, että se on tosi pitkälle mahdollista)  ja antaa mennä.  Koska se on kivaa.

Meillä on siis väsätty tätä pikkuleipomoa tässä muutama päivä.  On tulostettu tapetteja, rakennettu kalusteita balsasta, leivottu taikataikinasta, kulutettu maalia ja oltu sormet niin liimassa etten eilen saanut enää kavereille chatissa vastattua, kun puhelimen näyttö ei suostunut reagoimaan pikaliimalla siloteltuihin sormenpäihini.

Mieskin lähti leikkiin mukaan, ja kolmedeetulosti mulle tytöille tehosekoittimen ja astioita!  

Huomenna pitää sitten löytää jos ei ihan flouta, niin ainakin semmoinen perusinto kun on meikäläisen ensimmäinen koulupäivä!  Hyvää koulua vaan itselleni ja kaikille muille koululaisille.

PS: Aikuinenkin on terve kun se leikkii, tietää myös kirjailija Meiju Niskala: kliks juttuun tästä.

6.8.2015

Miniatyyripesänrakennusta

 Leikkaa, liimaa, askartele!

Pesänrakennusvietti on pistänyt mööpelit vaeltamaan pitkin taloa uusiin paikkoihin ja aikaansaanut siinä samalla tietenkin hurjat määrät sotkua ja tavarapinoja jotka odottelevat että joku kantaisi ne paikoilleen.   Eilen olisi pitänyt jo siivota, mutta koska huono olo vain jatkuu, en jaksanut.  Sen sijaan päätin palkita itseni askartelulla (raskaus on saanut askarteluhormoonitkin hyrräämään!), ja järkeilin, että pienimuotoisen leipomopuodin rakentaminen bratzille on itseasiassa kodista huolehtimista ja pesänrakentamista myös.  Vähän vaan pienemmässä mittakaavassa.

Meillä oli pahvilaatikko, sillä tavalla parhaat leikit yleensä alkaa, eikös niin?   En tiedä enää mistä koko idea lähti, mutta eilinen päivä vietettiin tyttöjen kanssa rakennuspuuhissa ja netissä etsien tulostettavaa kivaa tapettia, lattialaattoja ja kaiken maailman mahtavia miniatyyri-ideoita.  Oli kivaa, ja varmasti terapeuttisempaa kuin siivoaminen.  

Nyt meillä on valmiina itse myymälätila, myyntitiski, donitseja ja jotain pientä paperitavaraa.  Seuraavaksi tehdään taikataikinat ja aletaan pyörittelemään pikku kaakkusia. Ollaanihan täpinöissämme, kuten asiaan kuuluu.   Saan vielä tehtyä ainakin yhden leipähyllykön, mutta sitten täytyy hakea lisää balsaa kaupasta jahka jaksaa lähteä ajelemaan.  

Hienoja esittelykuvia ja linkkivinkkejä jahka puoti vamistuu, pinterestin ystävät voi mennä siellä kirjoittamaan hakusanaksi vaikka vain "miniature" ja katsella mitä kaikkea älyttömän hienoa ihmiset  väsää.   (Mini kokoinen kitchen aid, voi kääk!)

PS: Tänään olin myös vastuullinen emäntä, ja annoin meille askarteluluvan vasta kun alakerta on siivottu.  No, sepä on.  Että minäpä lähden tästä sitte vähän sotkemaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...