3.11.2016

Terapiamuori



Reilun pari viikoa jatkuneen ihan kamalan ankeilun, ärsytyksen, mielipahan ja yleisen alakulon jälkeen alkoi tuntua, että pinna katkeaa lopullisesti. Teki mieli sanoa, että suokaa anteeksi, äiti nyt ottaa ja menee palasiksi tähän leegokasan keskelle, kerätkää mut laatikkoon ja laittakaa hyllylle odottamaan parempia aikoja.  

Mutta sitten tartuinkin puhelimeen.  Sanoin omalle äidille, että nyt tarttis vähän omaa aikaa ja Voisko Väinö tulla hoitoon muutamaksi tunniksi että saan olla ihan vaan rauhassa.  Ja sillä tavalla sitä sitten onneksi järjestyi, omaa aikaa.  Omaa aikaa!  Parasta lääkettä mitä on olemassa siihen ettei saa tarpeeksi unta, koska lapsi tekee kaikkia maailman hampaita yhtäaikaa ja itse murehtii silmäpussit pullottaen Aleppon lapsia ja ihan kaikkia maailman ongelmia eikä kestä yhtään sitä että kaikkien mielestä niistä ei saisi murehtia.

Ajelin kotiin, nostin ompelukoneen pöydälle ja klikkasin Spotifysta joululistan soimaan. Seuraavat neljä tuntia ompelin menemään ja se oli sekä ihanaa että tehokasta. Ihan tunsin miten väsymyksen kasvattama ahdistus alkoi sulaa sitä mukaa kun muorille muotoutui kroppa, jalat, kädet ja pää. 

Ajatukset siirtyi murehtimisista pikkuhiljaa ihan muihin juttuihin. Muori alkoi rupatella omia asioitaan.  Hänellä on ollut tapahtumarikas elämä, mistä muistona on ainakin yksi käsivarrellinen tatskoja.  Punainen sydän on muistona kuumasta romanssista, jonka muori koki eräällä ranchilla Texasissa joskus viiskytluvulla, purjelaiva on muistona merillä vietetyistä vuosista ja käsivarren sisäpuolelta löytyy mm. jouluinen kuva merkkinä siitä mihin matka lopulta vei.  (Korvatunturille, sinne se vei!)   Muorilla on myös trendikkäitä tekstitatskoja, yhdessä lukee born to craft ja toisessa knit fast, die warm. Ymmärretään hyvin toisiamme, koska jaamme viehtymyksen sekä parrakkaisiin miehiin että käsitöihin. 

(Joku Norman Bates saattaisi myös ymmärtää tällaista täytetyn muorin kanssa kommunikointia, mutta on se nyt silti vähän eri asia, onhan?    aahhhahahaa olen niin hauska.)

Tällä lailla minä toimin. Kun pää käy kierroksilla tai väsy kasvaa liian syväksi kesyttää, laitan kädet hommiin ja annan mielikuvituksen viedä.  Jos olisin ompelun ja askartelun sijaan ottanut päikkärit, olisin herännyt yhtä väsyneenä ja samoissa ahdistavissa ajatuksissa kuin sinä aamuna. Onneksi osaan hoitaa itseni kuntoon, ja onneksi se kävi tällä kertaa suht helposti. Olen jatkanut kässäkuuria joka päivä ja olo sen kun paranee, vaikka peukalon päässä onkin rakkula liimapyssyn jäljilta ja sormet rei'itettynä huovutusneulalla tökkimisen takia.

Lehdistä olen lukenut, että joillekin urheilu toimii samalla tavalla.  Jännä.  Niin me ollaan erilaisia.
 
Kuinkas teillä? Millä tavalla terapoitte itseänne kun ankeuttaa?

Ja kuinka moni muu kuuntelee jo joululauluja?  ♥


4 kommenttia:

  1. Voi että, miten ihan muori! Minäkin voisin ottaa omaa aikaa juuri jonkun tuollaisen projektin verran... Kolme tuntia onkin maksimi, ennenkuin tissit räjähtää, mut sekin riittäis :) Pitääkin sanoa ensi kerran mummolle, että hoitaa vaan poikaa ja unohtaa sen klapien kantamisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tämän kanssa on menty monta pienempääkin pikkuhetkeä, naaman tekeminenkin oli kivaa, mutta rungoksi ei löytynyt tarpeeksi paksua rautalankaa niin että hän on aika letkeä muori, pitää tehdä joku tuki että pää pysyy ryhdissä :D

      Poista
    2. ... Niin ja projektia vielä riittää, muorilla on vasta kerrasto päällä, puuttuu pöksyt ja kutimet ja ja ja...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...