mummun ja papan joulukirkossa lienee tarvetta sähkömiehelle?

Ihanaa, joulukuu on täällä!

Alkusyksyllä olin ihan vuorenvarma, että tänä vuonna sen toteutan: tiiviin postaussarjan, jossa jaan kaikki parhaat lahjaideat (mulla on ihan parhaita ideoita joskus!), ja joulukuussa lanseeraan joulukalenterin!  Kyllä!  Tein mielessäni luetteloita niistä kivoista lahjaideoista ja joulukalenterin luukkujen aiheet kirjoitin ylös jo syyskuussa.  Mieletön omistautuminen ja tekemisen meininki!

Piirsin ekan luukunkin valmiiksi ihan siltä istumalta, ja myhäilin omalle tehokkuudelle ja ajoissa olemiselle ja... niin.  No, siihenhän sekin homma sitten jäi. On menty ihan vallan jonkun muun ehdoilla kuin äidin joulukalenteri- ja blogisuunnitelmien mukaan.

Päivät ne vaan tiptappeilee eteenpäin ilman, että ehdin blogiin tai oikein mihinkään muuallekin ja iltaisin mietin, että mitäs minä tänään teinkään.  Tosin juuri tänä nimenomaisena päivänä voin sen kyllä kertoa jo tässä vaiheessa päivää: olen tuijotellut aamusta asti vessanpönttöön, koska sepä lakkasi vetämästä.  Soitin vesilaitokselle, laitoin lapset evakkoon mummulaan, kävin kirjastossa pissalla ja palauttamassa kirjat ja tulin takaisin tuijottelemaan vessanpönttöön.  Ei ihan sitä mitä suunnittelin!

Kompensoin tilannetta soittamalla joululevyä tosi lujaa ja käärimällä pari pakettia.  Eikä sitäpaitsi pidä täysin väheksyä tätä viemäritilannetta, koska muistin ihan oikein, että jossain päin maailmaa (Kataloniassa), on jouluperinne nimeltä joulukakka. Että jos oikein piparinmakuisten linssien läpi katselee, niin tässähän on omalla tavalla vain toteutettu kansainvälistä jouluperinnettä! Feliz navidad vaan sitten kaikille.

Paitsi että normivauva-arjen kanssa on täydet päivät, olen ottanut työn alle yhden joulukirkon entisöinnin.  Se on kartonkia, siinä on soittorasia joka plimputtaa vähän naksutellen että jouluyö juhlayö, sen silkkipaperi-ikkunat on joskus olleet punaiset, eivätkä sisätiloihin joskus erittäin vakuuttavasti asennetut sähkövalot taida saada palotarkastajan hyväksyntää.  Toisaalta se on kovasti sympaattinen juuri noin, enkä ole ihan varma raaskinko tehdä sille yhtään mitään.

Että siis.  On tässä monenlaista menoa, joten tänne blogiin en luultavasti monta kertaa ennen joulua ehdi.  Mutta instassa pyörii kuin pyöriikin Kuplan joulukalenteri (ei se, jota alunperin suunnittelin, vaan semmoinen johon voin vedota niin että saan itselleni joka päivä aikaa piirtelyyn), ja Sirkus Rinkelin sivulla on toinen.  Onhan näissä jo tekemistä!

Nyt lähden kuulkaa vetämään vessan ihan siitä ilosta, että se sen taas tekee, ja sitten köröttelen hakemaan sen jälkikasvun kotiin. Tarkistuskaivon päälle on kolattu läjä lunta ettei se jäätyisi ensi yöksi povatussa pakkasessa, toivon että se riittää.  Pysyn hyvin tyytyväisenä jos minun ei tarvitse sinne enää ikinä kurkistaa.

Hauskaa tip tappia, vetäviä viemäreitä ja helposti kihartuvia lahjanaruja ihan kaikille!

Kommentit

  1. Hei Tiina!

    Me olemme fanittaneet ihan hirveästi joulukalenteriasi! Instagramin uuden algoritmin ansiosta se tulee aina ensimmäisenä syötteeseen joten mahtavaa! Kiitos siitä! Ja kiitos myös kuluneen vuoden yhteistyöstä, nyt oikein rentoa ja rauhallista joulua ja mahtavia seikkailuja ensi vuodelle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit