18.5.2017

Ovet auki


Miehellä on menossa isyysloma, mikä on mukavaa.  Ja mikä vielä mukavampaa, se otti ja pakkasi Väinön autoon ja hurautti Alavudelle mummuloimaan miesten kesken!  Saatoin vähän edellispäivänä jo vihjata, että niin olittekos te sinne mummulaan menossa vai? Kas kun meillä on Väinön kanssa yhteinen työhuone, mikä on oikein kiva Väinön kannalta, mutta melkoisen epätoimiva ratkaisu äidin kannalta. Kun Väinö on hereillä, se haluaa osallistua kirjoittamiseen (tänäänkin huomasin erään tekstin perässä nasevan "slösslösdöö" -kommentin) ja kun Väinö nukkuu, se nukkuu patjoilla samaisen leikki/työhuoneen lattialla. 

Että siinä sitten äiti kantaa läppärin keittiön pöydälle ja yrittää löytää inspiksen ja saada juonen päästä kiinni äkkiä pikaseen ennen kuin turbomies taas herää.  Ei oo helppoo!  Melko usein sitä päätyy katsomaan jotain pientä youtubesta tai syömään jotain pientä nurkkakaapista sen sijaan että kirjoittaisi jotain kivaa niin kuin oikeastaan haluaisi tehdä. 

No joo.

Mutta nyt on tällä äidillä ollut jo kaksi ja puoli päivää ihan omaa aikaa ihan ilman turbomiestä ja isäänsä, seurana vain hyvin itsenäisesti viihtyvät isommat lapset.  Joten olen kuulkaa tehnyt ihan omia juttuja! Tiistai oli kaunis ja aurinkoinen, mikä luonnollisesti tarkoitti sitä, että kärräsin entistä kasvimaata kompostiin, riivin itseäni isompia hernepensaan taimia ja saappaan korkuisia männyn taimia irti, kaivoin kaiken yli rönsynneiden mansikoiden alta tiiliä pois, kannoin kiviä paikasta Cee paikkaan Dee, koitin kaivaa kuoppaa mihin siirtää ruukussa kolme talvea viihtynyt tuija (maa on edelleen niin jäässä, että olen saanut aikaiseksi vasta just ja just lapion piston syvyisen kuopan!), istuin auringossa ja jopa haravoin yhtä nurkkaa pihasta ihan siitä ilosta että ei helkkari soikoon satanut lunta!

Sanoinko jo, että olin t-paita päällä?

Ihana päivä!

Eilisen ja tämän päivän olen istunut koneella ja kirjoittanut, suunnitellut, työstänyt ja jäsennellyt.  Kuulostaa nyt kauhean aikaansaavalta, mutta oikeastaan olen tässä vasta pohjustanut sitä varsinaista hommaa.  

Ennen kaikea olen pitänyt ihanan vanhan koulukaapin ovia levällään aamusta iltaan sekä nostanut roskiksen pöydältä lattialle.  Kukaan ei ole kertaakaan levittänyt paperimoskaa matolle tai mennyt imeskelemään leimasimia kaapin uumeniin.  On ollut mahtavaa voida vain keskittyä ajattelemaan, moiseen toimintaan tarvitsen rutkasti aikaa ja rauhaa.

Enkä ole ehtinyt liikaa ikävöimäänkään kun on ollut tätä tekemistä.  

Mutta ikävöinyt olen.  Sillai sopivasti.

9.5.2017

Kevätkuulumisia

- Meneekö nyt Väinö vähän ylinäyttelemisen puolelle?
- Nammm!
- Joo, hieno homma, hyvin ossaat.

No kyllä en kehtaa sanoa, että palasin hei blogitauolta, kun en taas tiedä ehdinkö palata tälle kuulle toista kertaa.  Mahdollisuudet siihen kyllä on aika hyvät, sillä meillä Väinö oy:ssä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että isi aloitti kolmen viikon hoitovapaan ja tämä saattaa, huom, saattaa vapauttaa äidin toteuttamaan itseään myös tänne Kuplan tontille, mikä olis kyllä melkoisen mahtavaa.

Viimeksi olen tainnut ehtiä kirjoittamaan säännölliesti joskus syksyllä. Luulin tuon edellisen tekstin olevan noin kuukauden takaa, mutta se onkin tehty jo helmikuussa!  Siis että mitä että? Kolme kuukautta sitten! Voiko ees olla totta, koska ulkona kyllä tälläkin hetkellä pyryttää lunta...

Väinö on tietysti kasvanut ja kehittynyt ja pysynyt hurmaavana kuin mikä.

Keittiön kaappeihin piti asentaa talven aikana lapsilukot, jotka menivät yksi kerrallaan rikki.  Ostettiin uudet lapsilukot, jotka on nekin melkein kaikki menneet rikki, eikä nyt enää millään raaskisi ostaa uusia, koska  lapsilukkojen hinnat on ihan suunnaton typeryys! Kuka nyt ostaa monella kympillä teipattavia härpäkkeitä kaikkiin mahdollisiin kaapinoviin, kun ne pitää ostaa uusiksi muutaman viikon päästä ja pitäisi ostaa vaippoja ja kumppareitakin ihan j a t k u v a s t i ? Kyllä pitäisi pienten lasten koteihin saada lapsilukkoja neuvolasta kotiinkuljetuksella mielellään kellon ympäri ihan ilman korvausta.  Se toimisi ennaltaehkäisevästi vähentäen vanhempien väsymystä ja imuroimaan joutumista. Että miten ois? 

Lapsilukkojen murtamisen lisäksi Väinö osaa
- Käytellä kodinkoneita (hellasta on nupit irroitettu)
- Kertoa vitsejä (joista ei tajuta mitään, mutta ne naurattaa aina)
- Katsoa telkkaria kädet niskan takana ja jalat ristissä.  Sillai rennosti.
  (Late Lammas ja Pikku Prinsessa sekä Timppa on hyviä)
- Kiivetä
- Tyhjentää tiskikoneen
- Tyhjentää riisi-, linssi-, makaroni- ynnä muut paketit
- Napostella (mitä isot edellä...)
- Soittaa nokkahuilua
- Hörpätä mukista
- Syödä lusikalla (jos huvittaa)
- Kaivaa nenää
- Siirtyä Netflixistä pleikkakauppaan ja ostaa sieltä isin laskuun pelin sekä siihen kuuluva lisäosan
  (Eivät suostuneet palauttamaan meille rahoja).
- Tehdä palikkatornin
(jotenkin ei kuulosta niin hienolta tuon edellisen jälkeen, mitähän neuvolan täti sanoo?)
(Koskahan meillä muuten on seuraava neuvola?)

Äiti:
- On toodella hajamielinen. 
(Siksi aloin uudestaan laittamaan asioita ylös, tekemään listoja ja seuraamaan kalenteria). 
(Mullon semmonen Bujo)
(Muista tarkistaa se neuvola-aika.  Ja esikoisella oli joku... mikä se oli... ai niin, optikko). 
(Niin että tarkista myös se aika).
- On todella innoissaan.  Ja väsynyt. Mutta innoissaan.
- Hösää ja väsyy, hösää ja väsyy
- Suunnittelee
- Yrittää pitää salaisuuksia
- Yrittää olla syömättä liikaa herkkuja. 
(Onnistuu yleensä noin tunnin päivässä olemaan syömättä herkkuja). 
(Myöskin: määrittele "liikaa").
- Tykkää niin kovasti herkuista.
- Kirjoittaa juttuja
- Rakentaa dubloilla
- Yritti aloittaa jumpan, mutta ei vaan onnistu kerran viikossa tasan kello 19 pääsemään aina jumppaan, joten se sit jäi.
- Aloitti kiipeilypuuhaasteen!  Se on kivvaa!  Ja puukiipeilyä voi tehdä muulloinkin kuin torstaisin tasan kello 19.

Isommilla on meneillään omat juttunsa, esikoinen harjoittelee piilareiden käyttöä, iso poika unohtaa läksyt ja nuorempi tyttäristä pyrähtelee sinne tänne tapansa mukaan.  Pitäisi hankkia kumppareita ja patistaa harjaamaan hiuksia ja keskustella muovijätteistä ja Dr Whosta ja Siperian ikiroudan sulamisesta ja tubettajista, mammuttimuumioista ja sellaisesta kaikesta mitä 9-14 -vuotiaiden ja isin ja äidin mieleen juolahtaa.

Tämä oli tämmönen kuulumispäivitys.  Ihan perus.
Mites teillä tänä kauniina keväisenä lumipyrypäivänä menee?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...